Kuvakavalkadi kotoilusta, puutarhasta, luonnosta ja vähän suvustakin

Tämä vuosi on ollut alkupuoliskonsa osalta täysin erilainen kuin koskaan aikaisemmin! Niin yleisesti kuin yksityisestikin. 

Olen tehnyt todella paljon etätöitä, viettänyt tosi paljon viikonloppuja kotona, panostanut paljon puutarhaan (rahallisesti ja ajallisesti), matkaillut "pienesti" aika lähellä kotimaakuntaa, viettänyt juhannuksen kotona, pohtinut vakavissani keräilyn älyttömyyttä, tutkaillut sukua ehkä vähemmän kuin ikinä (ehkä sekin voidaan laskea minulle outoon vuodenviettoon!), nauttinut luonnosta ehkä enemmän kuin minään kesänä ja kipuillut uusia ruokarajoitteitani - vehnä ja muut kotimaiset viljat, valkosipuli, chili jne - kaikki suuria herkkujani!

Olen viettänyt parvekkeella lokoisia iltoja riippumatossa, tiiraillen pilviä ja kuunnellen lintuja. Varsinaista luxusta on juoda parvekkeella kaffeet jonkun hauskan kirjan kera.

Olen surrut myyrän syömiä tulppaanejani; ehkä sadasta sipulista nousi noin viisi! Sotakirves on jo hiottu ensi vuotta varten.

Olen järjestellyt hitaasti mutta varmasti konttoriksi kutsumaani huonetta, joka varmaankin TÄNÄ vuonna valmistuu...

Olen miettinyt mitä ihmettä teen kymmenillä vanhoilla (ja uusilla) peltipurkeilla! Etenkin kun suurin osa niistä on vain piilossa kaapissa - ja tyhjinä!

Olen vihdoin päässyt raivautumaan lempikaappini luo keittiörojujen siirtyessä takaisin keittiöön ruokailuhuoneesta.

Olen käynyt bongaamassa kameran kanssa jo muutaman kerran rakasta Isoniemen kartanoa, jossa suvun juuret osittain ovat vaikuttaneet.

Olen haaveillut "salaisesta" puutarhakäytävästä omenapuun kautta takapihalta etupihalle. Ja suunnitellut minkälaisia köynnöksiä sen rakenteisiin istuttaisin (sitten kun rakenteet tulevat)...

Olemme ajelleet lähes joka viikonloppu johonkin maaseudulle katselemaan ihania maisemia ja vanhoja taloja. Isompi matkailu ei oikein ole kiinnostanut - sattuneesta syystä - juuri tänä vuonna.

Olen ihastellut luonnossakin kaikkea pientä ja huomaamatonta, nähnyt arkisissa asioissa ennennäkemätöntä kauneutta.

Olen nauttinut maaseudun näkymistä monissa pitäjissä.

Olen jättänyt puutarhaan myös luonnonkukkia ja ihastellut niitä yhtä lailla kuin istutettuja kasveja.

Olen tykästynyt hassuihin ja kauniisiin tavaroihin, joitka on vain livahtaneet kotiini vuosien kuluessa ja päättänyt etten koskaan marita niitä pois.

Olen pohtinut nykyaikaa ja sen muutoksia. Patsaiden siirtoa, menneiden arvostelua. Sukupuuta liippaa tämäkin suurmies, jota kyllä kunnioitan ajan hengestä huolimatta.

Olen nauttinut kesästä, lukuisista vapaapäivistä ja lyhyistä etäpäivistä, jolloin aikaa jää kauneuden tunnusteluun.

Olen kaivannut sitä, että voisin taas leipoa vaikkapa vain raparperipiirakkaa, saati jotain ihanaa kakkua!

Olen nähny toivoa ja värejä, vaikka maailma näyttäytyykin aika ankeana monelle juuri nyt.

Olen käynyt rakkailla kotikonnuilla ja huomannut, että sen viljavat peltolakeudet tuntuvat vuosi vuodelta enemmän rakkailta!

Olen taas tarttunut kameraan ja katsonut maailmaa sillä silmällä - kuvitellun ja todellisen linssin takaa. Joskus asiat jäävät tauolle, pulpahtaakseen jälleen aktiiviseen elämänkulkuun mukaan, kun on sen aika.