Minua sanottiin pienenä hiireksi. Ei siksi, että olisin ollut jotenkin harmaa kotihiiri, vaan ehkä koska olin alkuun niin pieni, keskonen, joka painoi syntyessään 1kg 200g. Synnyin 6 ja puolen kuukauden ikäisenä. Se on ollut aivan tavatonta 1970-luvun alussa. Siksi minut käärittiin folioon ja ajettiin ambulanssilla suoraa Helsinkiin. Olin myös happikaapissa pitkiä aikoja. Siksi tämä hiirikoriste huvitti minua suuresti! Sehän on ihan mun näköinen; vähän bling blingiä kaulassa, kukka päässä ja muutenkin persoonallisen epäsymmetrinen look.
Jotenkin se saa nyt symboloida minun tulevaa vuottani myös. Että oman näköisesti jatketaan elämää, kukka päässä mennään, eikä pientä pilkettä ja bling blingiä unohdeta myöskään. Konkreettisia uusia asioita, joita haluaisin saada aikaiseksi tänä vuonna 2023, on kolme.
1) Haluaisin kirjoittaa ylös sukukronikoita. Siis oman sukujuuriston ihmeellisiä juttuja. Siitä miten joku viiletti junapummina Amerikassa, jollakin oli 19 lasta, joku teki kavalluksia, joku kasvatettiin kartanossa ja joku oli rakennusmestarina Helsinki-Hämeenlinna rautatiellä ja Uspenskin katedraalin rakennustyömaalla. Vaikka mitä värikkäitä tarinoita ihmeellisistä elämänkohtaloista! Ne pitäisi saada ylös. Toistaiseksi se kaikki on hajanaisesti kirjoitettu lappusille ja osa vain minun päässäni. Se on kuitenkin ehkä suurin perintö, jonka suvun nuori polvi voi saada, siksi se ei saa kadota!
2) Haluaisin tehdä suvun kuvista ifolorkirjoja. Ja kuviahan meillä riittää! Vaikka yksi suurimmista surun aiheista onkin se, että papan äiti poltti x- määrän kuvia kakluunissa joskus 1940- tai 50-luvulla. Auts! Se mitä pelastui, on lähes kokonaan tunnistettu. Sukupuussa on kuitenkin aukkoja; on henkilöitä, joista kaiken logiikan mukaan pitäisi asuinpaikan ja asemansa perusteella olla olemassa kuvia, mutta ei ole. Ne on olleet siis poltettujen joukossa.
3) Haluaisin ehtiä taas piirtää. Lapsena piirsin tätini tilaaman kirjekurssin opastuksella ja rakastin sitä! Onnistuin tilaamaan nettidivarista sen saman kurssin pari vuotta sitten. Siihen haluan palata!
Nämä oli ne konkreettiset uudet asiat, joihin haluaisin pureutua tänä vuonna. Noin ylipäätään voisi sanoa, että varo mitä toivot, se voi toteutua! Joskus kun luin tämän ajatelman ensimmäisen kerran, naureskelin sille, että heh heh onpa kamala jos toiveet toteutuu. Sittemmin tajusin, että kyse on mielen voimista. Toiveita todella kuullaan ja jos kiivaasti haluat jotain, niin sen toiveen hinta voi olla isompi kuin osaat odottaakaan. (Esimerkiksi jos toivot toisenlaista kotia, voi nykyinen vaikka palaa.) En siis nyt varsinaisesti esitä mitään toiveita. Mutta vienosti ehkä kuitenkin esitän semmoisen toiveen, että tuleva vuosi olisi parempi kuin edellinen.
