Nyt on se vihko sitten ostettuna.
Vaan kun en oo notkunu kahviloissa, se paistaa tyhjyyttään.
Sitä vastoin oon taas kipitelly luonnossa ja kiipeilly puissa ja ryöminy maissa.
(kuten kuvastaki näkyy, smmakkoperspektiivi nimittäin)
Sain myös aikaseksi mennä optikolle mittauttamaan näköni.
Oli se huonoksi menny, lasit tarvii lukemiseen ja muuhun nykertämiseen.
Taidan antaa noi vanhat metallipokat linssitettäväksi
ja pitää noita uusia mustia halpislaseja vaikka käsilaukun pohjalla varalla.
Tätä se ny o. Ikänäkö. Yks virstanpylväs etiäppäin.
Täältä tullaan elämä!
6 kommenttia:
Mun tulee toisinaan osteltua vihkoja, joissa on kauniit kannet, mutta sitten käy niin, etten mää uskalla kirjoittaa siihen vihkoon mitään. Kuulostaa tietysti hölmöltä, mutta kun tulee se tunne, että vihkoon pitää kirjoittaa kauniilla käsialalla kivoja juttuja, ettei se menisi pilalle.
Anonyymi; Joo, oot oikeessa, kyllä sellanen tunne tuleekin. Pitää jotenkin skarpata kun kirjottaa, että mitä sinne voi kirjottaa. Vaikka mitä väliä sillä nyt on?! Mulle yks hauskimmista muistoesineistä isoäidistä on pieni paperilappu jossa lukee "Mustaherukkamehua" ja vuosiluku jostain kymmenien vuosien takaa. Ihan vaan pullon etiketti siis. :)
Vaikka eihän tää nyt liittyny aiheeseen varsinaisesti, mutta osoittaa että arkinenkin juttu voi saada huimat mittasuhteet kun aikaa kuluu.
Niin, sitä pitää välillä muistaa, ettei olisi liian kriittinen itseänsä kohtaan. Niin kuin sanoit, mitä väliä, eihän niitä vihkoja ole tarkoitettu muiden ihmisten silmille, siis tässä hetkessä. Kyllä itselle pitää antaa lupa hankkia jopa kauniita vihkoa ja rääpystää ne täyteen omilla harakanvarpailla.
Anonyymi; No juuri niin! Mulla oli yhteen aikaan päiväkirjakausi. Kirjotin yli 40 kirjaa täyteen kaikennäköstä höpinää. Nyt on sellanen sekalaisten muistivihkojen aika. Kalenterit on ollu koko ajan sellasia pikku-päiväkirjoja tässä rinnalla.
Minullakin vihkoja kertyy niin että joskus tekee mieli siirtää kaikki noteeraukset yhteen ja samaan paikkaan. Nykyisin ostan halpoja vihkoja kun niitä kauniita kalliita ei raaski tuhertaa täyteen arkisia muistiinpanoja, Joskus liimailen niihin pieniä kuvia lehdistä yms joista tykkään ja jotka innostavat inspiroimaan.
Hanna Helena; Oletkos koskaan tehnyt "aarrekarttaa", leikkaamalla lehdistä kuvia ja liimaamalla ne jollekin paperille ajatuksella että nämä toiveet toteutuvat tulevaisuudessa? Minä olen ja yllätyin kun katselin karttaa, 10 vuotta sen tekemisen jälkeen, kun kaikki paitsi yksi asia oli toteutuneet!
Lähetä kommentti