En ole koskaan ollut yhtään innostunut timanteista. Miehenikin huokaisi varmasti helpotuksesta kun aikoinaan suunnilleen ensi sanoikseni kerroin hänelle, että minulle ei sitten tarvitse ostella timanttikoruja! Vaan nyt asiaan on tullut muutos, jotenkin salakavalasti. Aidot korut ja myös timantit ovat alkaneet kiehtoa ja vetää puoleensa. Tämä alkoi ehkä siitä, kun ystävättareni kanssa katselimme hänen perintökorujaan, jolloin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni aavistin mistä koruissa on kyse. Minä kun olen roikottanut kaulassani kaiken maailman puhelimen pyörityslevyjä ym epäkoruja aina, ja nyt kuola alkaa valua kun näen kauniita aitoja koruja.
Uskomatonta!
P.S.Mieheni on alkanut hikoilla reippaanlaisesti viime aikoina...
2 kommenttia:
Uuuh, kuulostaa ihanan kalliilta! :D
t.Anu
Anu; Jes, kuulostaa, mutta ei aina ole aivan mahdottoman kallista. Kävin tänään sovittamassa muutamia timanttisormuksia ihan käypäsellä hinnalla. Kun nähdään ensi kerran niin tiedämme jo olenko timanttileidi vai en... :)
Lähetä kommentti