Alunperin suunnittelin meneväni tänään kaupunkiin hankkimaan uudet Dimexin työhousut ja ostamaan muutenkin kaikenlaista tarpeellista. Nukuin kuitenkin kuin Prinsessa Ruusunen (prinsessa Ohdake ehkä paremminkin tässä tapauksessa!) niin pitkälle, että jäin kotiin tekemään kaikenlaista rästihommaa; pesemään ikkunoita, lattioita, pyykkiä, pyyhkimään pölyjä jne jne.
Todellisuus on kuitenkin toisenlainen! Pesin kyllä koneellisen pyykkiä, soitin pari puhelua, kävin kaupassa ja sitten - naapuri kutsui minut teelle. Ilomielin menin (pikaiselle visiitille), joka venyi yllättäen yli kahden tunnin mittaiseksi. Huomaan jälleen kerran, että minut on NIIIN helppo houkutella pois ikävien arkiaskareiden äärestä, että ette uskokaan!
Nyt istun kotona ja minusta tuntuu, että päivä on jo livahtanut ohitse, eikä enää kannata mitään kotityötä edes aloittaa. Korkeintaan sekoitan drinkin, sytytän kynttilän ja kohentelen aivonystyröitäni. Tämä on jokaisen naisen päivän tärkeä hetki; kun aviomies saapuu kotiin toimesta ja voimme hetken olla maailmankartalla tärkeinä ja viisaina (- ja ah, niin uupuneina kaikistä päivän velvoitteista)!
Kippis leidit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti