Olin viime viikolla Tampereella lempidivarissani, josta löysin halvan pikku kirjasen, "Tyylikkään köyhäilyn taito"! Olen ahminut sitä viikonlopun aikana ja miettinyt miten se sopii omalle kohdalleni. Kieltämättä olen ostohamsteri, mielestäni oikein pahakin sellainen välillä. Mutta osaan myös kierrättää, vaihtaa, dyykata jne. Niin ja periaatteessa tehdä paljon myös itse, (jos vain viitsin).
Kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta. Tarvitsenko todella sen kaiken, jota halajan ja kerään ympärilleni? Todella onnellinen on se, joka ei pelkää menettävänsä (työtä, omaisuutta ym materiaan liittyvää), vaan osaa elää rennosti ja pystypäin ilmankin. Työpaikan menettämisen pelkoa en ole koskaan oppinut, sillä vakituista paikkaa minulla ei ole. Siinä mielessä olen hyvin onnellinen. En stressaa asiaa lainkaan! Työtä tulee ja menee. Elämäni ei ole rakentunut työ-identiteetin varaan.
Mutta jonkinlainen omaisuuden menettämisen harjoittelukin voisi olla hyväksi. No, onhan minulla sisäinen "stoppari" keräysvimmankin kanssa; muutun ahdistuneeksi jos koen, että tavaraa on liikaa. Esimerkiksi puhelimia, käsilaukkuja, puuterirasioita, hajuvesipulloja ja useimpia tekstiilejä minulla on nyt tarpeeksi, enkä niitä enää hamstraile. Tällä hetkellä minua kuitenkin vaivaa vaate-, kirja-, sekä nukketalovimma! Nukketaloon olen antanut itselleni luvan ostaa huonekaluja ja esineitä, niin kauan kuin talo tulee täyteen. Vaatteitten ja kirjojen edessä olen voimaton...
Sisäinen auringonpaisteeni ei onneksi liity yhtään tavaran omistamiseen tai haalimiseen. Minulle aurinkoinen olotila koostuu ihmissuhteista, terveydestä, ympäröivästä luonnosta tai miljööstä, sekä sukujuurista. Lisäksi pohjattomasta mielenkiinnosta monia asioita kohtaan, uteliaisuudesta elämää ja tulevaisuutta kohtaan, pyrkimyksestä elää hyvää elämää ja siitä että voin ilahduttaa ja auttaa voimavarojeni mukaan muita ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti