Todellakin kannatti lukea se köyhäilykirja! Kukaan minut hyvin tunteva ei varmasti usko, vaikka totta se on, että viime viikonloppuna ollessani Turussa nukketalo-, antiikki-, ja käsityömessuilla, ostin vain yhden nukketaloesineen ja muutaman joulukortin käsityöpuolelta.
Oikeastaan nukketalo-osasto oli aikamoinen pettymys! Eikö messuilla kukaan todellakaan myy Reuttersin laadukkaita esineitä? Muista laadukkaista merkeistä puhumattakaan? Tai sellaista huonekaluja tai tilpehööriä, joka ylittäisi laatu- ja kauneusvaatimukseni? No, se yksi sentään löytyi; sitä varten oikeastaan messuille meninkin. Löysin nimittäin keinutuolin, talonpoikaisen ja muka kamalan kuluneen, eli leikisti ihastuttavan antiikkikeinun. Nukketalon vaari kaipasi omaa tuolia ja minähän sen hänelle hankin.
Käsityöpuolella oli kaksi kojua, joiden luona hullaannuin. Toinen kuului kuvataiteilijalle, jonka kuvamaailmassa oli jotakin Elsa Beskowin ja Martta Wendelinin kaltaista nostalgista kauneutta. Häneltä ostin kortteja jouluksi. Toinen koju taas kuului sykähdyttäviä vaatteita myyvälle taiteilijalle! Vaatteet olivat Ewa i Wallan tyyliä muistuttavia, vanhanaikaisia mutta silti mielikuvituksellisia ja uusia. Niissä oli pitsiä, rimpsua ja nauhaa, harmaita sekä puuterisia sävyjä ja haalistumia. Otin käyntikortin mukaani, jotta voin netissä ihailla lisää ja joskus ehkäpä tilatakin oikeasti jotain.
Antiikkipuolen kiertelin läpi ihan tyytyväisenä, mutta ostohalujen heräämättä. Kunpa tämä fiilis jatkuisi ensi-innostuksen jälkeenkin! (Voi niitä aikoja kun kaikki kivat esineet/astiat/kirjat jne teki mieli hankkia omaksi!) Taitaa siis toimia hyvin tämä uusi herääminen siihen että vähän on paljon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti