Hengailinpa viikonloppuna erään vanhan pienen mökin liepeillä ja leikittelin ajatuksella, että asuisin siinä vaikkapa kokeellisesti vuoden. Mökissä oli takka, yksi ikkuna, mustuneet hirret, ylälaveri jonne kiivettiin tikapuita pitkin nukkumaan. Kyseessä ei siis ollut mikään kesämökki, vaan sellainen entisajan peltotyöläisten kesämaja. Itse en mökissä nukkunut, mutta istuskelin ikkunan ääressä ja ovensuussa ja innostuinpa lakaisemaankin siellä. Pohdin mitä huonekaluja siellä tarvittaisiin vuoden asumiseen. Pari arkkua ja lautashylly, tuoli, sekä pari kaappia pöydän ja penkkien lisäksi. Kaikki tietysti 1800-luvulta. Vaatteikseni ottaisin mukaan muutamia pellava- ja puuvillavaatteita menneen ajan tyyliin ja ehkä uskaltaisin jonkun villavaatteenkin valita koivaarasta huolimatta. Kengiksi kylmille ajoille tallukkaat, ja matkoille supikkaat, mutta muuten paljaat jalat. Astioiksi muutamia kulhoja, lautasia, laseja, tölkkejä, pulloja ja kattiloita. Sen verran ahdistunut olen luonteeltani, että ikkunaan haluaisin pimeille illoille verhot; salusiinit. Kelloa en ottaisi, enkä ainoatakaan konetta tai laitetta, ei edes patteriradoita. Kirjoja ja lehtiä kyllä. Näppärät kädet ja mielikuvitusta!
Jälleen kerran kuvat on valittu vain jutun henkeen sopiviksi, eivätkä esitä kyseistä mökkiä. Mutta miksei tässäkin torpassa olisi mukava asustella! Ja kisulin sieppaisin kainaloiseksi kanakseni aivan ensimmäisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti