Heinäkuu on kiitänyt kohti loppuaan nopeammin kuin olen osannut varoa. Kesä on kulunut säätä päivitellessä, aikaista nukkumaanmenoa opetellessa, naisten menneeseen muotiin tutustuessa ja paljossa muussa. Muun muassa olen ihastellut kymmeniä naisten hattuja, joista kauneimmat ovat olleet 1800-luvun bahytteja ja hilkkoja. Olen katsellut niitä sillä silmällä, että voisiko sellaisia kohtuullisen helposti ommella, näyttämättä muumiolta tai kummitukselta. Voisi sanoa että suorastaan hatuttaa tämän kaiken hattupaljouden keskellä!
Olen myös ollut ristiriitaisissa tunnelmissa; liittynyt kiloklubiin suurella innolla ja vähintään yhtä suurella innolla juossut Pyynikin munkkikahvilan munkkeja ahmimaan, sillä en ole voinut vastustaa niiden hyvää makua, enkä mainiota mainoslausetta "Munkki päivässä pitää pyllyn pyöreänä"!
Tosin nyt ymmärrän kiloklubin ansiosta syvällisemmin mistä siinä on kyse jos ei laihdu. Nyt minulla vasta on muutoksen avaimet käsissäni ja voin tyytyväisenä todeta että marraskuusta olen kaventunut 5 kiloa, eikä (periaatteessa) loppua näy. Vaikka viikonloppuisin kiloklubin kalorilaskuri huutaa punaisella, niin viikolla olen komeasti vihreällä. Sitä paitsi olen vihdoin tajunnut kuinka paljon hedelmiä ja vihanneksia oikeasti pitää syödä joka päivä! Nyt odotan innolla sadonkorjuuaikaa...
2 kommenttia:
Heippa! Minuakin "hatuttaa" tämä nykyajan hatuttomuus. Olisi kivaa, jos tavalliset ihmiset käyttäisivät enemmän hattuja päissään. No, Suomen talvet (ja syksyt ja keväät) ovat sellaisia, että myssyt ovat kieltämättä mukavampia laittaa päähän kuin hieno lierillinen hattu, vetää pipo syvälle päähän, niin ettei viima mene korviin. Itselläni on yksi 30-luvun tyylinen huopahattu, jota pidän lähinnä talviajan hautajaisissa. Ah!, kuinka tyylikkäiltä ihmiset näyttävät 30-, 40-, ja 50-lukujen ohjelmissa, sekä autenttisissa dokumenttielokuvissa, että tuota aikaa kuvaavissa ohjelmissa kuten Poirotissa. Ohjelmissa esitetään tietysti niitä varakkaampia kaupunkilaisia, mutta silti, miksi nykyaikana ei voisi olla enemmän tyylikkyyttä!
Tänä kesänä ei ole voinut ilmojen takia kaivaa päähänsä olkihattua.
Tsemppiä kilojen karisteluusi!
Anonyymi; Voi kun nykyään olisikin niin tyylikästä kuin ennen vanhaan! Minulla on tällä hetkellä yksi työkaveri, joka pukeutuu noin 30-luvun tyyliin ja häntä katselee oikein mielikseen. :) Minulla on kaksi hattua jotka olen ostanut Tallinnasta, mutta vain toista olen pitänyt ja sitäkin vain kovilla pakkasilla. Se tosin ei ole mikään elegantti hattu, vaan hassu käsityöläishattu, mutta se elegantimpi vaatisi kaverikseen samanvärisen takin, jota en ollenkaan tullut ajatelleeksi ostohetkellä. Joten nyt odotan että minulla joskus on harmaa hattuun sopiva takki... Poirotit, Marplet, Downton Abbeyt ja kaikki vastaavat on aivan hurmaavan ihania ohjelmia!!
Kiitti tsempistä! Olen tosi tyytyväinen tästä kehityssuunnasta!!
Lähetä kommentti