Rutiinit

Tajusin hiljattain miten rutiineja rakastava olen! Huomasin myös, että rutiiniriippuvuus on vahvistunut iän myötä. Nuorena olin paljon spontaanimpi ja päivärytmini saattoivat vaihdella hyvinkin paljon. Nykyään huomaan, että jos joku rikkoo rutiinini, olen lähinnä ärtynyt. Keski-ikäistymisen varmimpia merkkejä?

Esimerkiksi täällä lapsuudenkodissa on aina selvä aamurutiini. Pyrin nousemaan suht aikaisin, teen aamutoimet, sytytän tuoksukynttilän, pistän Katri Helenan kootut soimaan (aina se sama levy), keitän murukahvin, avaan edellispäivänä ostamani tuorepuristetun appelsiinimehun, lapan kulhoon maustamatonta paksua jogurttia, johon pilkon joko mandariinia tai banaania sekaan. Luen uutiset, koronatilastot, katson blogit. Joka aamu tämä sama kaava! Päivän toimet kulkee melko lailla samaa kaavaa, riippuen tietysti vähän siitä, tapaanko kavereita vai en. Iltatoimet on samanlaiset joka ilta. Joka päivä vuodenajasta tai vuodesta riippumatta. Aina samaa.

Naurettavaa, rauhoittavaa ja ihan hitsin mahtavaa! Olen suuresti huvittunut asiasta.

 

Viikonloppufiilis

Kotiviikonlopuissa on parasta pitkään nukkuminen. Heräillessä voi avata television ja katsella Vancouverin "Remppa vai muutto"-sarjaa ja ihastella kaikenlaisia taloja ja sitä upeaa muutosta, jonka remppa saa aikaan. Ja tietysti leikkiä minkä itse valitsisi.

Kiireetön aamupala, blogin tsekkaus, portailla istuminen. Ja sitten päättää mitä tänään puuhastelisi. Tosin näihin aikoihin niskansa ja selkänsä (ja nyt uutena myös lonkkansa) saa kipeäksi takuuvarmasti omenapuiden leikkauksella ja saksien kanssa puutarhan napsimisella. Niin että kahden päivän duuniputki taitaa olla vain haave. Kunnes kroppa taas tottuu.

Pieni ajelu kuuluu viikonlopun fiilistelyihin myös. Meinasimme hakea munkit superhyvästä Vehoniemen munkkikahvilasta, mutta väenpaljous oli niin suuri, että jänistimme viime metreillä. Joku muukin oli päättänyt aloittaa kesän maailman parhailla munkeilla!

Sunnuntai-iltaan kuuluu grillaus, saunominen ja jonkun kivan leffan katsominen. Ja pieni "sunnuntaiviski" sohvalla nojuen ja lopuksi muutama kuppi vihreää teetä. Kyllä tällä saa viikolla tyhjentyneet akut taas hyvin hyrräämään.

 

Herkkää

Herkkiä aikoja.

Mies kysyi: Miltä nyt tuntuu?

Äh, en tiedä. Haluaisin pysäyttää ajan ylipäätään.

En ole enää varma, haluankokaan elää ikivanhaksi. En kestä kaiken rakkaan muutosta ja rakkaiden menetyksiä. Täytyy hetken vetää henkeä ja miettiä.