Tajusin hiljattain miten rutiineja rakastava olen! Huomasin myös, että rutiiniriippuvuus on vahvistunut iän myötä. Nuorena olin paljon spontaanimpi ja päivärytmini saattoivat vaihdella hyvinkin paljon. Nykyään huomaan, että jos joku rikkoo rutiinini, olen lähinnä ärtynyt. Keski-ikäistymisen varmimpia merkkejä?
Esimerkiksi täällä lapsuudenkodissa on aina selvä aamurutiini. Pyrin nousemaan suht aikaisin, teen aamutoimet, sytytän tuoksukynttilän, pistän Katri Helenan kootut soimaan (aina se sama levy), keitän murukahvin, avaan edellispäivänä ostamani tuorepuristetun appelsiinimehun, lapan kulhoon maustamatonta paksua jogurttia, johon pilkon joko mandariinia tai banaania sekaan. Luen uutiset, koronatilastot, katson blogit. Joka aamu tämä sama kaava! Päivän toimet kulkee melko lailla samaa kaavaa, riippuen tietysti vähän siitä, tapaanko kavereita vai en. Iltatoimet on samanlaiset joka ilta. Joka päivä vuodenajasta tai vuodesta riippumatta. Aina samaa.
Naurettavaa, rauhoittavaa ja ihan hitsin mahtavaa! Olen suuresti huvittunut asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti