Olen asettanut itselleni tämän vuoden kohdalle tavoitteita, joista kokkailu on yksi. Siis että kokkailen taas sillä tavoin ahkerammin, järjestelmällisemmin ja kokeilumielellä. Yleensä aivan hullaannun kun avaan uuden keittokirjan ja ryhdyn katselemaan reseptejä. Luen niitä vesi kielellä, merkitsen värillisellä lapulla ne kohdat, joita aion testata. Koetan kuitenkin välttää sitä, että testaukseen menisi puoli kirjaa, koska silloin kokkailisin loppuelämäni vain muutamaa kirjaa sen sijaan, että todella tekisin laajaa katsantoa erilaisiin kirjoihini. Parhaisiinhan voi palata aina kun huvittaa!
Nyt kuitenkin olen törmännyt kirjaan, joka on selkeästi huono!
Kyseessä on jostain ale-laarista napattu Milton Crawfordin "Hiprakkaruokaa"-keittokirja.
Selausvaiheessa oli ongelmana löytää edes ne vähintään kolme reseptiä, jotka olen päättänyt jokaisesta kirjastani kokeilla. Noh, valitsin "Nopea kuskuskanabiryani" -nimisen ruoan ja pari muuta.
Eilen sitten aloin innolla tehdä tätä kanaruokaa. No, ensinnäkin ainesosaluettelo on pienellä ohuella kursiivilla kirjoitettua pötkö, ei siis mikään alekkain olevien selkeiden aineiden lista. Toiseksi huomasin, että ainesosat ovat umpimähkäisessä järjestyksessä. Minulla on tapana koota tarvittavat ainekset ensin hellan ääreen ja sitten alkaa mittailla niitä ohjeen mukaan ruokaan. Tässä tapauksessa joka ikistä ainesta piti etsiskellä tovi uudelleen sekavasta luettelosta, jotta löysi tarvittavan määrän. Hankalaa!
No, siinä vaiheessa kun kaiken piti olla loppusuoralla, hellan vieressä oli vielä cayennepippuria, paprikajauhetta, kurkumaa, korianteria, curryjauhetta, valkosipulijauhetta ja sahramia odottelemassa ohjeen mukaista lisäystä! Luin ohjeen kolmeen kertaan; missään ei puhuttu näistä kyseisistä mausteista mitään, joten heitin ne lopuksi pataan kaiken muun perään. EI näin!! Ohjeen pitää olla selkeä, helposti luettava ja looginen. Kanasta tuli ihan jees, mutta kirja saa lähteä.
Kyllä se vaan niin on, että kokkailu on elämys alkumetreiltä siihen saakka kun köllöttelee masu täysinäisenä ja muutenkin tyytyväisenä tyhjän lautasen ääressä. Jos alkumetreillä jo ontuu, se vaikuttaa väistämättä kokonaiskuvaan, eikä tyytyväistä köllöttelyä tule.
Tämä kirja lähtee postoon! Ennenkuulumatonta, mutta järkevää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti