Vuosi 2020 oli koko maailmalle käänteentekevä.
Minulle se merkitsi etätöiden aloittamista. Siihenastisen elämäni aikana olin tehnyt etätöitä ehkä 2-3 päivää, nyt siitä tuli normi.
Vuosi sitten, kun tein täyspäiväistä etätyötä, yllätin itsenikin! Olen pitänyt itseäni aina mitä vähimmässä määrin ATK-ihmisenä, mutta yhtäkkiä nautinkin suunnattomasti siitä, ettei minnekään tarvitse lähteä, että jopa palaverit hoituvat kotisohvalta, että opin uusia sovelluksia jotka helpottivat työtäni. Helteisinä päivinä saatoin siirtyä aamupäiväksi portaille tekemään työtehtäviä. Auringon kääntyessä helottamaan suoraan silmiin, oli kuitenkin pakko palata sisätilojen kuumuuteen.
Tuohon aikaan kukaan ei oikeastaan vielä tiennyt mihin mittoihin korona oikein yltääkään, ehkä onneksi niin. Heinäkuussa saimme olla helpottuneita paremmasta tilanteesta, kun korona hävisi lähes kokonaan, kunnes tuo kavala virus hiipi takaisin.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vaikka tapahtui paljon pahaa, niin virus toi välillisesti mukanaan myös jotakin hyvääkin. Olemme oppineet soveltamaan työelämässä ihan uudenlaisia käytäntöjä ja vieläpä aika nopealla aikajänteellä. Olemme ryhtyneet yksityisesti katselemaan varpaidemme ympärille, sen sijaan että tähyilisimme kaukomaille. Kesäasunnot, omat puutarhat, terassit, parvekkeet ovat tulleet yhä tärkeämmiksi. Taimistot elävät kulta-aikaansa. Toivottavasti pysyvästi!
Ehkä olemme enemmän zen? Ehkä tiedämme selviytyvämme yllättävistä tilanteista. Ehkä teollisuus nytkähti hitusen uuteen suuntaan. Sitä ainakin toivon. Maailma ei ole enää koskaan sama kuin ennen viime kevättä. Minä näen siinä hurjasti positiivisia puolia ja mahdollisuuksia! Minä näen siinä toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti