Yhtäkkiä tuntuu siltä, että on ihan mahdottoman kiire.
Että päivät muodostuvat asioista, jotka soljuvat toisiinsa sekoittuen, kuin marmorointivärit erilaisina kuvioina nesteen pinnalle.
Että on vuoroin zeniä ja hektisyyttä.
Uppoutumista menneisyyden hämäriin ja vahvaa nykyhetkeä.
Kun mieli ei oikein tiedä, pitäisikö jarruttaa, vai onko mukavampi antaa mennä virran mukana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti