Hyvää Uutta Vuotta 2016!

Parempaa vuotta 2015 kaikille!

Niinhän se sitten vuosi vaihtui. Aika matalalla profiililla; ihan vaan sohvalla televisiota katsellen ja paukkeen alkaessa vähän ulos kurkistellen. Hiljaisesti toivon mielessäni että tuleva vuosi ei ole niin väsyttävä ja että huolta ja stressiä on paljon vähemmän kuin edellisessä vuodessa oli. Toivon myös että pirteitä, aurinkoisia ja huikeita päiviä mahtuu myös kosolti mukaan! 

Hyvin tärkeitä asioita elämässä ovat ystävät, ne läheiset lämpimät ihmiset, joiden puoleen voi aina kääntyä ja jotka ovat aina tervetulleita luokse. Huolissa kuunteleminen ja auttaminen, onnen jakaminen ja mukana iloitseminen! Ne ihmiset joihin voi täysin luottaa, joilta ei tarvitse salata mitään.

Toivon myös parempaa terveyttä. Jonkinlainen valaistuminen on mielestäni koettu ja nyt alan hiljalleen odottaa näkyviä tuloksia tulevan vuoden myötä. Positiivinen mieli on tärkeämpää kuin ehkä mikään muu! Toivon hyviä asioita läheisille, mukavia juttuja yhdessä koettaviksi. Pieniä matkoja, elämyksiä ja innostusta!

Hitusen täytyy menneeseenkin katsella; löysin eilen illalla vielä Sandralle toisenkin pikkusiskon. Hänen nimekseen oli ensin merkitty Miina, mutta se oli sitten yliviivattu ja tilalle oli kirjoitettu Aina. Mamma ei ole koskaan puhunut Elina-tädistä sen paremmin kuin Aina-tädistäkään. En tiedä mitä näille ihmisille on tapahtunut 1900-luvun aikana. Netistä pystyn näkemään heidän elämäänsä vain 1800-luvun osalta, joten uudemmista asioista pitää tehdä sukututkimustilaus joko kirkkoherranvirastosta tai maakunta-arkistosta. Heidän lapsensa ovat mamman serkkuja ja lapsenlapset äitini pikkuserkkuja. Ei niinkään kaukaista porukkaa! Tässä siis muutama uusi sukulainen selvitettäväksi ja kenties tutustuttavaksikin!

Katsaus menneeseen

Joko se vuosi on mennyt?

En ole pysynyt perässä! Aika rankka vuosi on ollut. Sairautta, huolta läheisten voinnista, paljon työtä ja vähän unta. Alkuvuodesta aloitettu painonpudotus meni läskiksi; painan nyt monta kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Enää en aio tehdä samanlaista julkista painonpudotusta, mutta terve elämä kiinnostaa enemmän kuin koskaan ennen. Minulla on pari-kolme ajatusta siitä, miksi painoni vain nousi ja nousi vuoden mittaan. Tällä hetkellä olen 'itsetarkkailussa' näiden asioiden poissulkemiseksi, (eikä kyse ole vääränlaisesta syömisestä).

Kaavailin alkuvuodesta myös jonkinlaista vaatekaapin puhdistusta, mutta loppujen lopuksi se jäi tekemättä. Pitkien työpäivien (työmatkoineen vähimmillään 11 tuntia, harrastusten kanssa pahimmillaan16 tuntia) jälkeen en jaksanut yhtään mitään ylimääräistä ja se todellä näkyi kodin siivoamisessa ja puutarhanhoidossa ja ihan kaikessa muussakin!

Näkyypä alkuvuoden postauksessa olevan jotakin höpinää 'älä osta mitään'-kuukaudestakin... HAH HAH! Jo on lennokas mielikuvitus ollut tuohon aikaan. Tosin, olen kriittisempi hankintojen suhteen kuin ennen, se sanottakoon minulle plussaksi. Parantamisen varaa siis on, joten jatketaan uusin kujein ensi vuonna!

P.S. Eilen katselin Joutsan kirkkoherranviraston sivuja; Joutsan pappila on palanut 1912 ja siinä samalla suuri osa kirkonkirjoja on tuhoutunut. Siinä siis syy huonolle sukututkimusmenestykselle. Rippikirjat ja lastenkirjat ovat kuitenkin olemassa tuolta tuhoutuneeltakin ajalta. Ryhdyin siis vielä kerran isoon urakkaan; selaamaan 350 aukeamaa lastenkirjoja, joiden rytmiin pääsin yllättävän äkkiä. Ei se ollutkaan niin sekavaa sotkua kuin ensikatsomalla näytti. Edes puolta tuosta aukeamamäärästä ei tarvinnut selata, kun jo tärppäsi! Perhe löytyi, Sandralle Elina-niminen pikkusisko ja vanhemmille patronyymit (isännimet) ja syntymäajat. JESH!!!