Niinhän se sitten vuosi vaihtui. Aika matalalla profiililla; ihan vaan sohvalla televisiota katsellen ja paukkeen alkaessa vähän ulos kurkistellen. Hiljaisesti toivon mielessäni että tuleva vuosi ei ole niin väsyttävä ja että huolta ja stressiä on paljon vähemmän kuin edellisessä vuodessa oli. Toivon myös että pirteitä, aurinkoisia ja huikeita päiviä mahtuu myös kosolti mukaan!
Hyvin tärkeitä asioita elämässä ovat ystävät, ne läheiset lämpimät ihmiset, joiden puoleen voi aina kääntyä ja jotka ovat aina tervetulleita luokse. Huolissa kuunteleminen ja auttaminen, onnen jakaminen ja mukana iloitseminen! Ne ihmiset joihin voi täysin luottaa, joilta ei tarvitse salata mitään.
Toivon myös parempaa terveyttä. Jonkinlainen valaistuminen on mielestäni koettu ja nyt alan hiljalleen odottaa näkyviä tuloksia tulevan vuoden myötä. Positiivinen mieli on tärkeämpää kuin ehkä mikään muu! Toivon hyviä asioita läheisille, mukavia juttuja yhdessä koettaviksi. Pieniä matkoja, elämyksiä ja innostusta!
Hitusen täytyy menneeseenkin katsella; löysin eilen illalla vielä Sandralle toisenkin pikkusiskon. Hänen nimekseen oli ensin merkitty Miina, mutta se oli sitten yliviivattu ja tilalle oli kirjoitettu Aina. Mamma ei ole koskaan puhunut Elina-tädistä sen paremmin kuin Aina-tädistäkään. En tiedä mitä näille ihmisille on tapahtunut 1900-luvun aikana. Netistä pystyn näkemään heidän elämäänsä vain 1800-luvun osalta, joten uudemmista asioista pitää tehdä sukututkimustilaus joko kirkkoherranvirastosta tai maakunta-arkistosta. Heidän lapsensa ovat mamman serkkuja ja lapsenlapset äitini pikkuserkkuja. Ei niinkään kaukaista porukkaa! Tässä siis muutama uusi sukulainen selvitettäväksi ja kenties tutustuttavaksikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti