Sain joululahjaksi kirjahyllyn, kaiuan kaivatun ja hartaasti toivotun! Sellaisen itsetehdyn, mittojen mukaan värkätyn ja seinään pultatun. Mielessä kangastelee jo kovasti valmis kirjastohuone, harmoninen tunnelma, keskellä kaksi muhkeaa nojatuolia ja niiden välissä pieni antiikkinen pöytä, jolle voi laskea kirjan hetkeksi ja sitten taas jatkaa lukemisen lumoavassa maailmassa.
Olen noin kymmenvuotiaasta lähtien ollut kova lukemaan ja edelleen ne kymmenvuotiaankin kirjat kelpaavat, kunhan ovat tarpeeksi vanhoja tai muuten koukuttavia.
Vanhimmat kirjani ovat 1600-luvulta. Ihan näin huonosti en niitä jatkossa aio säilyttää. Kirjastohuoneen ikkunaan aion muuten laittaa UV-kalvon. Ei tarvitse pelätä kaiken haalistuvan piloille.
Yhtähyvin uppoaa poikien kuin tyttöjenkin seikkailukirjat. Olen muuten pienenä ollut enemmän poikatyttö kuin prinsessa. Ja olen vieläkin. (Vaikka joskus hämäänkin rimpsuvaatteilla!)
Lempikauppani netissä on antikvariaatit. Juurikin tällä viikolla odotan kolmea kirjaa saapuvaksi kätevästi postilaatikkoon. Minun on pakko suitsia itseäni aikalailla nettidivareissa. Houkutuksia on sadoittain!
Yksi koukuttava juttu kirjallisuudessa on kaunis kuvitus! Uusintapainokset ihanista vanhoista satukirjoista harvoin kelpaavat sen vuoksi. Uusien kirjojen paperin laatu ja värit ja kuvien terävyys ovat aivan erilaisia, kuin vanhojen. Sitä paitsi vanhan kirjan tuntu ja tuoksu ovat tärkeitä elementtejä kokonaisuudessa.
Toinen tärkeä juttu kirjoja hankittaessa on sukututkimus. Kaikki matrikkelit, historiikit, tutkimukset jne, jotka vähänkin koskevat jotakin sukulaista, ovat tervetulleita. Näin saadaan "lihaa luiden päälle" niin sanotusti, eli pelkät sukupuun nimilistat muuttuvat inhimillisiksi kertomuksiksi.
Vanhat oppikirjat kiehtovat myös. Omat lukukirjani olivat aikoinaan aivan kauhea pettymys; jo lapsena inhosin sitä naivistista kuvitustyyliä, kun aikuinen yrittää piirtää kuin lapsi. (Ei lapsi ihaile lapsen piirtämää kuvaa, vaan aikuisen satumaisia kauniita kuvia ja tahtoo kovasti yltää rajoittuneilla taidoillaan samaan!)
Osittain kirjojen viehätys tulee niistä tunnelmista, joita koki kun luki näitä kirjoja ensikerran. Joskus lapsuustunnelmiin voi sukeltaa taianomaisesti kun lukee vaikka viisikon uudelleen. Kirjat ovat siis myös pieniä aikamatkoja. Mutta rentoutuminen ja arjen nollaus eivät ole pahasta nekään.
Kirjastossamme minulla on 34 hyllyä, joiden kunkin pituus on 80cm. (Näiden lisäksi on elokuva-, teatteri-, ja näyttelijäkirjallisuus, joka asuu olohuoneessa sohvan takana olevalla hyllyllä.) Koska tähän määrään mahtuu sekapäisen paljon kaksoiskappaleita ja jopa kolmoiskappaleita (vahingossa ostettuja), on tehtävä täysin uusi järjestys koko kirjastoon ja kirjalista. Rakennan parhaillaan uutta luokitusta, jonka mukaan hyllyt täytetään täysin uudella tavalla. Ihanaa ja työlästä puuhaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti