.

.

13.1.2015

Kuumia tunteita verhoista


Ihmisillä on tarkkoja käsityksiä siitä, millaiset verhojen pitää olla. Minullakin on varma kuva oikeanlaisista verhoista, vaikka joku pyörittelee varmasti päätään minun ikkunoilla roikottamistani "rievuista". En esimerkiksi juuri koskaan ripusta ikkunaan kahta samanlaista verhokangasta. Jos ikkunalla on pakko olla useampi tekstiili, valitsen mieluiten keskenään sopivat mutta erilaiset verhot. Minun verhojani ei ommella; annan kankaiden roikkua sellaisina kuin ne kangaskaupassa käynnin jälkeen ovat. Suoristan toki alareunan, mutta en tunne tarvetta ommella mitään käännettä, kuten esim uusimmalle hankinnalleni kirjaston verholle (alin kuva) on käynyt.







Jonkun mielestä ikkunalle ei voi ripustaa mitään muuta kuin oikean verhon. Tiedättehän; sellaisen 'oikean mittaisen', oikealla tavalla ripustetun ja asiallisesti ommellun. Minusta ikkunalle voi ripustaa vaikka vanhan alushameen, kuten keskimmäisessä kuvassa olen kylppäriin ripustanut. Tilasta riippuen ikkunan pitää olla enemmän tai vähemmän peitetty; en halua asua akvaariossa. Pahin tapa peittää ikkuna on asentaa valkoiset metallikaihtimet. Mutta eniten minua puistattaa nykyinen tapa olla ripustamatta ollenkaan verhoja! Tekstiili-ihmisenä saan siitä näppylöitä. Voin tuohtuneena jupista vaikka kuinka monen ikkunan nähdessäni "vääränlaisista verhoista".... Vaikka poikkean verhovaltavirrasta, olen karmea tiukkapipo!

2 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Kun muutimme nykyiseen taloomme, niin jokaisessa huoneessa oli kaihtimet. Mietin ihmisten järjenjuoksua, että kuka niitä tarvitsee ja mihin käyttöön. Mistään ikkunasta ei näe kuin metsää, naapurin kattoa. Metsäneläimet pitävät tietyn etäisyyden.

Thilda kirjoitti...

Ulla; Kun me muutimme tänne, kiskoin kaikki kaihtimet ylös ja sidoin ne pysyvästi sinne! Pidän eniten pellavaverhoista joko valoverhoina tai peittävämpinä.