Vaikka inhoan hienoja sivistyssanoja, joiden ansiosta lauseesta voi tulla semmoista puuroa ja kapulakieltä, että ei näe ajatusta sanojen takana, niin menköön nyt tuokin otsikko. Ja avataas vähän sen ajatusta. Yleensähän puhutaan addiktiosta johonkin, kansankielellä siis ollaan koukussa ja selkeästi sanottuna ollaan riippuvaisia jostakin. Minäpä väitän, että addiktio on ominaisuus, joka voi vaihtaa kohdetta. Että joillakin ihmisillä se taipumus on ja joillakin ei. Tai ehkä niin, että joillakin se on vahvempi kuin toisilla. Että tärkein on se itse addiktion tunne, ei sen kohde niinkään. Voi siis olla riippuvainen asiasta x, mutta jos x kielletään, voi siirtää riippuvuuden kohteeseen y. Väitän, että aivojen hyvän olon mekanismille on melkein sama mistä sen flown saat, kunhan saat. Tänmä ehkä ei päde ihan sillä tasolla, että huumevieroituksessa kannattaisi tyrkyttää niille narkkareille irtokarkkeja. Ehkä.
Minä olen ollut hyvinkin riippuvainen sokerista. Siis sillä tavalla, että illalla viimeinen ajatus on ollut, että onko aamulla varmasti karkkia jemmassa ja aamulla ensimmäinen ajatus on sitten ollut se karkkijemma. Raivostutti, kun joku oikein asiantuntija antoi lausunnon televisiossa, että ei sellaista asiaa olekaan, kuin sokeririippuvuus. Esimerkkinä hän käytti, että kuinka monta apteekkia on muka ryöstetty sokeririippuvuuden takia. Siinä sitä höpötti taas joku varsinainen älyn jättiläinen! Olis tehny mieli kysyä siltä, että kuinka monta irtokarkkihyllyä joku kokaiiniaddikti on ryöstänyt? Ja valaista, että ei kai ne narkkaritkaan nyt NIIN kuutamolla ole, että ryöstäsisivät kauppoja ja mummoja, jos kokaiinia saisi ostaa Tarmo-lähikaupasta kourallisen pieneen muovipussiin yhdellä eurolla?! Että ei sen sokerin takia TARVII ryöstää mitään, kun sitä oikein salaa tungetaan jopa sun ruokaan, vaikka et haluaisikaan!
No kuvitelkaa sellainen ison Prisman "irtokarkkiseinämä", jossa on omat laarinsa LSD:lle, heroiinille, kokaiinille, subutexeille, amfetamiinille ja ihan kaikelle, jota kiltti kauppias on jaksanut tukusta tilailla. Se on ruksannu kataloogista vielä viime hetkellä pari uutta muuntohuumettakin, kun niitä ei vielä saa muista lähialueen kaupoista. Siinä sitä keski-ikäinen perheenisä sitten seisoo lauantaina Prismassa keltainen muovikauha kädessä ja lappaa muovipussiin vähän kokaiinia, muutaman LSD:n, viis subutexia ja menee sitten siihen karkkipuntarille, jossa on painonappi 2 huumausaineita varten. Katoppas kun hinnaksi tuli 12.60, vilkaisee varovasti vaimoonsa ja vaimo huokaisee; eikös me Eero sovittu, että saat ostaa sun huumepäivänä korkeintaan kympillä sitä mättöö, ja Eero lappaa kiltisti hiukan kokaiinia takaisin laariin ja punnitsee pussin uudelleen. Sitten päästään kassan kautta tyytyväisebnä citymaasturiin ja ajellaan kotiin viettämään mukavaa perheviikonloppua. Ei tule ollenkaan sellainen olo, että pitäiskö tuo Ravattulan apteekki ryöstää kotimatkalla.
Ihan nyt sitten palatakseni näihin omiin riipuvuuksiini, niin sen verran hassu olen, että tupakka ja alkoholi ei koskaan ole koukuttaneet minua ja huumeita en ole kokeillutkaan. Sen sijaan sokeri ja liikunta on koukuttaneet, vaikka se liikunta jäi kyllä lyhyeen. Täällä missä nyt asun, liikkuminen ei yhtään huvita! Mutta siellä missä ennen asuin, onnistuin noin vuodessa luomaan itselleni jo reippaan lenkkeilyaddiktion. Jos lähdettiin viikonlopuksi joihinkin muihin rientoihin, niin oikein lujasti harmitti, kun en voi mennä lenkille. Se sitten kuitenkin laantui muuton myötä ja se on kyllä oikeasti harmi. No sitten olen ollut riippuvainen myös somesta. Kunnes kyllästyin ja häivyin. No, minähän olinkin vain sellainen pikkukäyttäjä, kun olin pelkästään facebookissa, en missään muussa somessa. Niin että se oli yhden hankalan viikon jälkeen helppo jättääkin. Nyt olen tosin viiden kuukauden totaalisen facetauon jälkeen havainnut olevani jossain ihmeellisessä uutiskoukussa!
Tabletilla on toistakymmentä uutissivustoa pikakuvakkeena ja selaan niitä monta kertaa tunnissa. Siis oikeesti?! Mä en voi tajuta! Muistan miten mua ÄRSYTTI kun mun vanhemmat halus katsoa joka ikisen uutislähetyksen, joita televisiosta tuli silloin 80-90-luvuilla. Niitä tuli siis about neljä päivässä. Korkeintaan. Muistan miten kihisin raivosta ja varmaan halusin karjua niille, että MITEN SE MAAILMA NYT MUKA ON MUUTTUNUT KOLMESSA TUNNISSA??? Ja nyt itse näpyttelen vartin välein jotain uutissivustoa auki, että mitäs jos jotakin on tapahtunut... että ei sitä tiedä jos vaikka Tukholma on räjähtänyt taivaan tuuliin ja voihan olla, että 'isoveli' aikoo juurikin hyökätä tänne... Siis oikeesti?! Mitä ihmeen väliä sillä on mun elämään, vaikka itse Pietari olisi räjähtänyt taivaan tuuliin ja vaikka kaikki naapurimaat kyttäis koska Suomen voi valloittaa. No, sillä ehkä sitten vähän.
