Vaikka inhoan hienoja sivistyssanoja, joiden ansiosta lauseesta voi tulla semmoista puuroa ja kapulakieltä, että ei näe ajatusta sanojen takana, niin menköön nyt tuokin otsikko. Ja avataas vähän sen ajatusta. Yleensähän puhutaan addiktiosta johonkin, kansankielellä siis ollaan koukussa ja selkeästi sanottuna ollaan riippuvaisia jostakin. Minäpä väitän, että addiktio on ominaisuus, joka voi vaihtaa kohdetta. Että joillakin ihmisillä se taipumus on ja joillakin ei. Tai ehkä niin, että joillakin se on vahvempi kuin toisilla. Että tärkein on se itse addiktion tunne, ei sen kohde niinkään. Voi siis olla riippuvainen asiasta x, mutta jos x kielletään, voi siirtää riippuvuuden kohteeseen y. Väitän, että aivojen hyvän olon mekanismille on melkein sama mistä sen flown saat, kunhan saat. Tänmä ehkä ei päde ihan sillä tasolla, että huumevieroituksessa kannattaisi tyrkyttää niille narkkareille irtokarkkeja. Ehkä.
Minä olen ollut hyvinkin riippuvainen sokerista. Siis sillä tavalla, että illalla viimeinen ajatus on ollut, että onko aamulla varmasti karkkia jemmassa ja aamulla ensimmäinen ajatus on sitten ollut se karkkijemma. Raivostutti, kun joku oikein asiantuntija antoi lausunnon televisiossa, että ei sellaista asiaa olekaan, kuin sokeririippuvuus. Esimerkkinä hän käytti, että kuinka monta apteekkia on muka ryöstetty sokeririippuvuuden takia. Siinä sitä höpötti taas joku varsinainen älyn jättiläinen! Olis tehny mieli kysyä siltä, että kuinka monta irtokarkkihyllyä joku kokaiiniaddikti on ryöstänyt? Ja valaista, että ei kai ne narkkaritkaan nyt NIIN kuutamolla ole, että ryöstäsisivät kauppoja ja mummoja, jos kokaiinia saisi ostaa Tarmo-lähikaupasta kourallisen pieneen muovipussiin yhdellä eurolla?! Että ei sen sokerin takia TARVII ryöstää mitään, kun sitä oikein salaa tungetaan jopa sun ruokaan, vaikka et haluaisikaan!
No kuvitelkaa sellainen ison Prisman "irtokarkkiseinämä", jossa on omat laarinsa LSD:lle, heroiinille, kokaiinille, subutexeille, amfetamiinille ja ihan kaikelle, jota kiltti kauppias on jaksanut tukusta tilailla. Se on ruksannu kataloogista vielä viime hetkellä pari uutta muuntohuumettakin, kun niitä ei vielä saa muista lähialueen kaupoista. Siinä sitä keski-ikäinen perheenisä sitten seisoo lauantaina Prismassa keltainen muovikauha kädessä ja lappaa muovipussiin vähän kokaiinia, muutaman LSD:n, viis subutexia ja menee sitten siihen karkkipuntarille, jossa on painonappi 2 huumausaineita varten. Katoppas kun hinnaksi tuli 12.60, vilkaisee varovasti vaimoonsa ja vaimo huokaisee; eikös me Eero sovittu, että saat ostaa sun huumepäivänä korkeintaan kympillä sitä mättöö, ja Eero lappaa kiltisti hiukan kokaiinia takaisin laariin ja punnitsee pussin uudelleen. Sitten päästään kassan kautta tyytyväisebnä citymaasturiin ja ajellaan kotiin viettämään mukavaa perheviikonloppua. Ei tule ollenkaan sellainen olo, että pitäiskö tuo Ravattulan apteekki ryöstää kotimatkalla.
Ihan nyt sitten palatakseni näihin omiin riipuvuuksiini, niin sen verran hassu olen, että tupakka ja alkoholi ei koskaan ole koukuttaneet minua ja huumeita en ole kokeillutkaan. Sen sijaan sokeri ja liikunta on koukuttaneet, vaikka se liikunta jäi kyllä lyhyeen. Täällä missä nyt asun, liikkuminen ei yhtään huvita! Mutta siellä missä ennen asuin, onnistuin noin vuodessa luomaan itselleni jo reippaan lenkkeilyaddiktion. Jos lähdettiin viikonlopuksi joihinkin muihin rientoihin, niin oikein lujasti harmitti, kun en voi mennä lenkille. Se sitten kuitenkin laantui muuton myötä ja se on kyllä oikeasti harmi. No sitten olen ollut riippuvainen myös somesta. Kunnes kyllästyin ja häivyin. No, minähän olinkin vain sellainen pikkukäyttäjä, kun olin pelkästään facebookissa, en missään muussa somessa. Niin että se oli yhden hankalan viikon jälkeen helppo jättääkin. Nyt olen tosin viiden kuukauden totaalisen facetauon jälkeen havainnut olevani jossain ihmeellisessä uutiskoukussa!
Tabletilla on toistakymmentä uutissivustoa pikakuvakkeena ja selaan niitä monta kertaa tunnissa. Siis oikeesti?! Mä en voi tajuta! Muistan miten mua ÄRSYTTI kun mun vanhemmat halus katsoa joka ikisen uutislähetyksen, joita televisiosta tuli silloin 80-90-luvuilla. Niitä tuli siis about neljä päivässä. Korkeintaan. Muistan miten kihisin raivosta ja varmaan halusin karjua niille, että MITEN SE MAAILMA NYT MUKA ON MUUTTUNUT KOLMESSA TUNNISSA??? Ja nyt itse näpyttelen vartin välein jotain uutissivustoa auki, että mitäs jos jotakin on tapahtunut... että ei sitä tiedä jos vaikka Tukholma on räjähtänyt taivaan tuuliin ja voihan olla, että 'isoveli' aikoo juurikin hyökätä tänne... Siis oikeesti?! Mitä ihmeen väliä sillä on mun elämään, vaikka itse Pietari olisi räjähtänyt taivaan tuuliin ja vaikka kaikki naapurimaat kyttäis koska Suomen voi valloittaa. No, sillä ehkä sitten vähän.
2 kommenttia:
No nyt löytyi meidän välillä eroavaisuus, kun itse en piittaa makeasta yhtään. Lopetin sokerin syönnin reilut parikymmentä vuotta sitten ja siinä samalla valkoiset jauhot ja hiivan, joista kaikista tuli mulle paha olo ja turvonnut maha. (Olenkin sanonut, että jos haluaa eliminoida mut, kannattaa syöttää mulle pullaa :D). Se kävi erittäin helposti silloin, kun aloin syödä puolukoita,karpaloita, greippiä ja kaikkea mahdollista hapanta ilman lisättyä sokeria. Ei mennyt kauaa, kun koitin luonnonjugurtin tilalta syödä tavallisen sokeroidun jugurtin ja se yksinkertaisesti takertui kurkkuun, kun sokeri tuntui jotenkin ihan polttavalta.
No, en todellakaan ehdoton minkään suhteen ole, eikä sokeri tai satunnainen joku pulla ole ongelma, mutta olen miettinyt, että taidan päästä aika helpolla, kun yksinkertaisesti ei vaan tee mieli karkkeja tai mitään makeaa (just annoin lahjaksi saadut viimejouluiset suklaarasiat Halloween-keppostelijoille, kun ensin tarkistin että on päiväystä jäljellä).
MUTTA: koska tykkään happamasta, tykkään myös valkoviinistä, joka on mun nautintoaine, vaikkei terveellistä olekaan. Samoin suolaiset jutut on maistuneet, mutta nyt olen vähentänyt niitä, kun alkoi olla koko ajan hiki ja sydän tykyttää. Vaikuttaa muhun tosi paljon.
Facebookissa en käy kuin pakon edessä ja haluaisin poistaa porfiilini kokonaan, mutta tarvin sitä työpaikan sivuja päivittäessäni, joten en vissiin voi, vaikka siellä olo (siis just se olematon olo) häiritsee mua alitajunnassa todella paljon.
Instassa tykkään katsella kauniita (luonto)kuvia ja välillä sinne jotain postailen itsekin, mutta kuvia kertyy suunnilleen samat 10 vuodessa, joka toisilla ilmestyy päivässä tai viikossa (ahdistun liiasta paljoudesta ihan vaan katselijana, joten skippailen, jos alkaa olla liikaa).
Mutta siis jos nimeäisin mun riippuvuudet, niin ne on ehdottomasti vesi ja raitis ilma. Mun on vaan yksinkertaisesti pakko päästä ulos heti kun tulen töistä. Ei väliä mikä keli on tai kuinka pimeää. Kävelen sen tunnin-puoltoista jokatapauksessa ja viikonloppuisin ulkona saa onneksi olla kauemminkin.
Leppoisaa pyhäviikonloppua Thilda <3
Annukka; Kiitos! :) Samoin sinulle!! Tuon ulkoilun tosiaan voisin itessäni tunnistaa, mutta täällä nykyisillä asuinkulmilla jostain syystä ei huvita. Jos meen lapsuudenkotiin, on pakko päästä ulos joka ilta.
Sokerikoukussa olen todennut olevani passiivisesti koko ajan, vähän niinkuin alkoholisti. Lopetin sokerin syönnin lähes kokonaan alkuvuodesta ja nyt olen jostain syystä ostanut pari pussia irtokarkkia viikon sisään ja taas mennään. Höh. Täytyy stopata, ettei taas olla ihan hulluissa sfääreissä! (Salmiakki on muuten mun pahe ja sen takia olin kerran viikon verran ihan kauheissa rytmihäiriöissä.)
Vatsaongelmien takia minäkin jätin valkoiset jauhot kokonaan (ja kaikki kotimaiset viljat) joskus parisen vuotta sitten. Hidas paraneminen, ja voin nykyään syödä niitä hillitysti.
Moni sanoo, ettei vois elää ilman musiikkia. Mä taas en voisi elää ilman kirjoja ja elokuvia! :D
Lähetä kommentti