Näissä kuvissa jotenkin tiivistyy se syksyn tunnelma, jonka minä koen. Sellainen kauneuden harsoon pukeutunut surumielisyys tai ankeuteen lonksahtanut kauneus. Kuvat on otettu saman päivän aikana, joten paikat eivät edes ole kovin kaukana toisistaan. Tuo vanhojen hautaristien kokoelma keskellä metsäistä maastoa oli vaikuttava ja hätkähdyttävä näky. En keksi sille mitään järjellistä syytä. Ellei yksityinen pelastusprojekti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti