Pisaraakaan siitä loka-marraskuun taitteen ankeudesta, jossa uin muutama viikko sitten, ei ole enää jäljellä! Ihana fiilis! Ehkä yhtenä pelastavana osatekijänä on lumi, johon suhtaudun aina lapsekkaan innostuneesti. Melkein singahdan tekemään lumilyhtyjä ensimmäisten hiutaleitten leijaillessa ilmassa. Toinen osatekijä voi olla joulun läheisyys. Vaikka aikaisemmin tuntui siltä, että joulu ei huvita tippaakaan, niin silti se vaan on sieltä hiipinyt salaa ihan viereen ja saanut hyvälle mielelle. Tuleva mökkiviikonloppu tietysti rauhoittaa mieltä takuuvarmasti myös ja tuntuu yhtä aikaa hauskasti kutsuvalta lomalta ja pehmeältä ja turvalliselta talvipesältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti