Kirjoitin eilen yöhön saakka!
Ihmettelen tässä itsekseni, että ajautuvatko ammattikirjailijatkin tarinansa syövereihin? Näin nimittäin untakin Maria Ulricasta, josta aloin kirjoittaa. Ja mietin miltä hän näytti ja että oliko hän sellainen, kuin kuvittelen? Ainakin se on mahdollista ja siihen on viitteitäkin… Jännittää itseäkin miten tarinassa käy, vaikka tiedänhän minä miten heille käy! Senkun lunttaan sukupuusta!
Hauskinta onkin tutkia samalla asiakirjoja taas kerran ja huomata, että siellä on pieniä tiedonrippusia, joita en ole ennen huomannutkaan. Toisaalta harmittaa kun tarinassa joudutaan loikkimaan, joudun sanomaan, että ”kahden vuoden kuluttua hän sai vihdoin tytön” ja tuo kaksi vuotta on tyhjää perheen elämässä. Haluaisin kirjoittaa enemmän! Tutkia millä kadulla he Raumalla asuivat, minkälaiseen taloon he Huittisissa muuttivat. Ketä heidän naapureissaan asuu, mitä paikkakunnalla tapahtuu, mitä maailmanpolitiikassa tapahtuu ja millainen sää on… kaiken sen voisi selvittää ja silloin yhden perheen tarinasta jo tulisikin kokonainen kirja!
Minun tyylini on kirjoittaa faktojen pohjalta. Lisäilen kertomukseen ihmisten ajatuksia ja tunteita, jollaisia siihen aikaan on voinut olla. Minua ärsyttää aivan hirveästi, kun huomaan jossakin elokuvassa sellaisen virheen, että perhe on konkurssin partaalla ja esineitä aletaan myydä, jotta pärjättäisiin. Ja samaan aikaan poltetaan yhtä aikaa 15 kynttilää pienessä huoneessa! Miten päätöntä! Esimerkiksi siinä uudessa Anna-sarjassa oli juuri tuollainen kohtaus. Ei ennen ollut yksinkertaisesti varaa polttaa tuollaisia määriä yksityisesti. Eli koetan välttää tällaisia kohtauksia, koska ne eivät olleet todellisia.
Täällä mökillä on täydellinen kirjoitusrauha. Ja oikeastaan hauduttelen mielessäni sellaista kirja-ajatusta. Ensin ajattelin, että se voisi olla ifolor-kirja, mutta oikeastaan siihen mahtuu tekstiä aivan liian vähän. Kuviahan minulla on vain niukasti. Minulle käy aina näin; innostun jostakin asiasta ja sitten yhtäkkiä olen ihan syövereissä ja haluan omistaa koko elämäni aiheelle! Ja sitä kestää aikansa. Jos suku on kiinnostunut, saatan jatkaa pitkäjänteisemminkin. Ja kyllähän he taitavat olla…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti