Ja kyllä se vaikuttava olikin! Voin kuvitella miten hienoa täällä on katsella talvista tähtitaivasta ja revontulia! Ja rantahan on alati muuttuva ja siksikin hyvin kiinnostava.
Meren kasvit on hassuja ja kiehtovia. Mietin, että voisikohan näitä levälajeja syödä.
Tuolla kaukaisuudessa oikealla häämöttää Vardö ja Vadsö.
Jos asuisin tässä vieressä, tekisin varmaan jotain hölmöjä tilataideteoksia näistä rihmoista ja levistä.
Ja yhtäkkiä vain muutamassa kivessä näkyy pieniä simpukoita… tai jotain.
Ja kiehtovia hiekan monenlaisia värisävyjä.
Merisiilit! Mikä ihana violetti väri ja hassu pikkusammal joidenkin pinnassa.
Lapsena keräsin näitä jäämeren rannasta, mutta silloin ne olivat vain valkoisia onttoja kuoria.
Nämä pikkuruiset olivat kuitenkin painavia, eivät onttoja. Piikittömiä kuitenkin.
Hauskoja kaaria ja väriviiruja oli rannalla paljon.
Kallioiden viirut komppaa myös veden viiruja taustalla.
Löysin myös pikkuriikkisen meritähden!
Ja jonkun minkä lie simpun! Joka ei reagoinut, vaikka yritin töniä sitä kohti vettä.
Ja tässä lienee levän varsi ja juurimöykky tai sitten ei.
Rannalla oli myös kuin pakasta vedetty kenkä. Olisin voinut ottaa käyttöön, jos niitä olisi löytynyt kaksi.
Ja sitten tietysti sain sätkyn sen kaiken muovin takia! Keräsin nämä suht pieneltä alueelta vartissa. Nämä ei siis ole turistien heittämää roskaa, vaan meren tuomaa.
