Junalla aikamatkalle

Näin korona-aikana kaipaan kieltämättä muutamia juttuja, vaikka introverttina mielelläni kotiin käperrynkin. Yksi näistä kaivatuista asiosta on vanhojen junien maailma, joihin olen päässyt kurkistamaan muutamia kertoja. Tässä esittelen kuvakoosteen vuoden 2017 junamatkasta Seinäjoelta Kaskisiin ja takaisin. Valitettavasti ilma oli aika huono, mutta ehkäpä kiinnitin vaunujen sisuksiin sitä enemmän huomiota.

Pettymyksekseni veturina ei ollutkaan höyryveturi, mutta lopulta se ei haitannut ollenkaan. Vanhat dieselveturit ovat kiinnostavia nekin. Vaunuja junassa oli monenlaisia. Ehkä tuo minun mielestäni "uudehko" ravintolavaunu oli aluksi hiukan kylmäkiskoinen, mutta toki aikansa kuvaa sekin ja olihan siellä myös loistava omanlaisensa tunnelma.

Vanhoja puuvaunuja oli ainakin kolmenlaisia. Eri osissa junaa oli myös erilaisia käymälöitä. Juuri sellainen vanhasta sanonnasta tuttu: "toimii kuin junan vessa", eli siellä se rata vilisi kun pöntönkannen avasi. Ei voi mennä tukkoon! Mutta pitää olla tarkkana, ettei tiputa radalle kännykkäänsä tai lompakkoaan.

 

To Do ja suorittaminen

Olen jo vuosia, ellei vuosikymmeniä tykännyt To Do-listoista. Joskus listat ovat loputtomia, eikä valmiiksi saadun tehtävän yliviivaaminen lyhennä listaa, koska aloituksen jälkeen listalle on tullut useita uusia tehtäviä. Jossain vaiheessa sitä väsyy ja sitten vuosien kuluttua löytää vanhoja keskeneräisiä To Do-listoja ties mistä.

Myönnän, suorittamistahan tuollainen on. Pahimmillaan jopa siinä määrin, että pelkkä listan ajatteleminen uuvuttaa tai ankeuttaa. Jossain vaiheessa himmasin listojen kanssa ja haahuilin päivien ja viikkojen läpi fiiliksellä. Se ei kuitenkaan johtanut sen parempaan tulokseen. Tuntui, etten oikein saa ikinä mitään aikaiseksi ja näinkö se elämä nyt valuu ohi pelkässä hengausmoodissa.

Sitten löysin aarrekaupan! Helsingin asematunneleiden sokkeloista löytyy kaksi Rosebud-nimistä paperikauppaa, joista toisessa myydään kirjoja, erilaisia vihkosia, muistilappuja ym ja toisessa lastenkirjoja ja vielä enemmän muistiinpanovälineitä; lippuja lappuja, lukujärjestyksiä yms. Minulla on sinne jo kanta-asiakkaan leimakorttikin, joten ostettavaa on löytynyt!

Viimeisin hankinta oli parin post it-lappunipun lisäksi kolme suloista lukujärjestystä! Koska olen todennut, että en vain saa mitään aikaiseksi ilman pientä itseni patistelua ja kun ne "to dot" on niin ankeita, niin entäpä jos loisin itselleni mukavan lukujärjestyspohjan?! No se alkoi tietysti pitkällä ja ankaralla mietinnällä ja hauduttelulla; mitä elämältä haluan tänä vuonna, mitä isoja juttuja haluan tehdä, eli mihin haluan panostaa vuonna 2021.

Lopulta päädyin kymmeneen asiaan, joita alan tehdä enemmän tämän vuoden aikana. Osa on sellaisia, joihin olen jo vuosia halunnut pureutua, mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa ja osa sellaisia, jotka ovat enemmän tai vähemmän kulkeneet mukana lähivuosinakin, mutta ovat pelottavasti alkaneet syystä tai toisesta hiipua ajan mittaan. Ensin mainittuihin kuuluu esimerkiksi Ifolor-kirjan tekeminen. Vihdoinkin aion sen todella tehdä! Ja jos sen tekeminen on nopeaa, teen niitä useamman. Aineistoa kyllä riittää. 

Aluksi tein siis lukujärjestyksen, johon ripottelin näitä asioita kuin kouluaikana konsanaan. Aamulla tunti kuntoilua, sitten tunti vapaata hengailua, sitten tunti tai pari ruoanlaittoa, sitten iltapäivällä tunti ifolorkirjaa, tunti sukututkimusta, tunti valokuvausta, tunti tai chita ja meditaatiota. Rupesi kuulostamaan yhtä ahdistavalta ja aikataulutetulta kuin kouluaikanakin. Mutta jossain täällä se oli, jota olen etsimässä... miten löydän oikean tavan?

Lopulta huomasin, että viisi aiheista oli sellaisia, joita voi tehdä joka päivä, kuten kuntoilu ja ruoanlaitto, ja loput viisi ovat sellaisia, joihin tarvitsen päivittäin paljon aikaa ja jotka kannattaa tehdä yksi kerrallaan vaikkapa pyhittäen yhden kuukauden aina yhdelle teemalle. Joten raivasin lukujärjestyksen tyhjäksi ja aloitin alusta. Aamupäivisin on paria kolmea vaihtuvaa aihetta ja iltapäivä on kokonaan varattu teemalle. Helmikuussa siis rutistan ainakin yhden ifolor-kirjan (tai vastaavan) ja maaliskuussa siirryn seuraavaan aiheeseen, joka on vaikkapa sukututkimus. 

Vihdoin löysin itselleni sopivan ja tällä hetkellä mielekkään tavan saada vähän potkua tekemisiini, uupumatta kaikkien sekalaisten listojen alle.

Vuosi lopuillaan

 Taas on yksi vuosi kulunut loppuun!

Kaikenkaikkiaan aika erilainen ja rankka vuosi koko maailmalle. Mutta loppuun on kunnialla päästy ja nyt voidaan katsoa vain eteenpäin.

Oma vuoteni oli myös rankka, mutta olen löytänyt myös hyvää matkan varrelta. Olen kiinnostunut Japanilaisuudesta ja Buddhalaisesta filosofiasta. Se matka on vasta alussa. Mutta silti se tuntuu balsamilta sielulle, kaiken tämän sekavan ja hektisen nykyajan keskellä.

Toivotan teille kaikille sydämellisen hyvää vuotta 2021!

Kuvakavalkadi kotoilusta, puutarhasta, luonnosta ja vähän suvustakin

Tämä vuosi on ollut alkupuoliskonsa osalta täysin erilainen kuin koskaan aikaisemmin! Niin yleisesti kuin yksityisestikin. 

Olen tehnyt todella paljon etätöitä, viettänyt tosi paljon viikonloppuja kotona, panostanut paljon puutarhaan (rahallisesti ja ajallisesti), matkaillut "pienesti" aika lähellä kotimaakuntaa, viettänyt juhannuksen kotona, pohtinut vakavissani keräilyn älyttömyyttä, tutkaillut sukua ehkä vähemmän kuin ikinä (ehkä sekin voidaan laskea minulle outoon vuodenviettoon!), nauttinut luonnosta ehkä enemmän kuin minään kesänä ja kipuillut uusia ruokarajoitteitani - vehnä ja muut kotimaiset viljat, valkosipuli, chili jne - kaikki suuria herkkujani!

Olen viettänyt parvekkeella lokoisia iltoja riippumatossa, tiiraillen pilviä ja kuunnellen lintuja. Varsinaista luxusta on juoda parvekkeella kaffeet jonkun hauskan kirjan kera.

Olen surrut myyrän syömiä tulppaanejani; ehkä sadasta sipulista nousi noin viisi! Sotakirves on jo hiottu ensi vuotta varten.

Olen järjestellyt hitaasti mutta varmasti konttoriksi kutsumaani huonetta, joka varmaankin TÄNÄ vuonna valmistuu...

Olen miettinyt mitä ihmettä teen kymmenillä vanhoilla (ja uusilla) peltipurkeilla! Etenkin kun suurin osa niistä on vain piilossa kaapissa - ja tyhjinä!

Olen vihdoin päässyt raivautumaan lempikaappini luo keittiörojujen siirtyessä takaisin keittiöön ruokailuhuoneesta.

Olen käynyt bongaamassa kameran kanssa jo muutaman kerran rakasta Isoniemen kartanoa, jossa suvun juuret osittain ovat vaikuttaneet.

Olen haaveillut "salaisesta" puutarhakäytävästä omenapuun kautta takapihalta etupihalle. Ja suunnitellut minkälaisia köynnöksiä sen rakenteisiin istuttaisin (sitten kun rakenteet tulevat)...

Olemme ajelleet lähes joka viikonloppu johonkin maaseudulle katselemaan ihania maisemia ja vanhoja taloja. Isompi matkailu ei oikein ole kiinnostanut - sattuneesta syystä - juuri tänä vuonna.

Olen ihastellut luonnossakin kaikkea pientä ja huomaamatonta, nähnyt arkisissa asioissa ennennäkemätöntä kauneutta.

Olen nauttinut maaseudun näkymistä monissa pitäjissä.

Olen jättänyt puutarhaan myös luonnonkukkia ja ihastellut niitä yhtä lailla kuin istutettuja kasveja.

Olen tykästynyt hassuihin ja kauniisiin tavaroihin, joitka on vain livahtaneet kotiini vuosien kuluessa ja päättänyt etten koskaan marita niitä pois.

Olen pohtinut nykyaikaa ja sen muutoksia. Patsaiden siirtoa, menneiden arvostelua. Sukupuuta liippaa tämäkin suurmies, jota kyllä kunnioitan ajan hengestä huolimatta.

Olen nauttinut kesästä, lukuisista vapaapäivistä ja lyhyistä etäpäivistä, jolloin aikaa jää kauneuden tunnusteluun.

Olen kaivannut sitä, että voisin taas leipoa vaikkapa vain raparperipiirakkaa, saati jotain ihanaa kakkua!

Olen nähny toivoa ja värejä, vaikka maailma näyttäytyykin aika ankeana monelle juuri nyt.

Olen käynyt rakkailla kotikonnuilla ja huomannut, että sen viljavat peltolakeudet tuntuvat vuosi vuodelta enemmän rakkailta!

Olen taas tarttunut kameraan ja katsonut maailmaa sillä silmällä - kuvitellun ja todellisen linssin takaa. Joskus asiat jäävät tauolle, pulpahtaakseen jälleen aktiiviseen elämänkulkuun mukaan, kun on sen aika.