Kumlingessa oli kova tuuli, vaikka se ei oikeastaan näkynyt missään. Kasvit on töpäkästi kasvaneet niin vantteriksi, että edes 10m/sek tuuli ei niitä paljon heilauta. Sadetta välillä. Kirkko on kaunis ja haudoilla oli vähäeleisen kauniisti paljon pikkukiviä, joiden joukossa saattoi kasvaa joku mehikasvi. Mutta myös keramiikkakasveja näkyi. Ja yhdellä haudalla oli jäkälän seassa kissapatsas. Varmasti vainajalle hyvin rakas tuo kissa, jota patsas symboloi.
Edellisiltana vielä aurinko paistoi, kun luin Elinistä. Seuraavana aamuna ajeltiin kohti Maarianhaminaa ja ehdotin, että mennääs taas Önningebyn läpi, joka löydettiin vahingossa viime keväänä ja josta vasta nyt tiedän enemmän; että kokonainen Suomen, Ruotsin ja Viron nuorten taiteilijoitten jengi hengasi Önningebyssä 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa maalaten vuosikausia! Yleensä kesäisin, mutta osa jopa läpi vuoden. Välillä he hengasivat Pariisissa, sitten tuli Karjalakuume ja lopulta he hajautuivat kuka minnekin. Tahdon nähdä kylän uudelleen!
Kökarista lautalla Sottungaan, joka on vielä pienempi saari. Mutta kirkko, hautausmaa ja kalastajamökkejä sekä venevalkamia löytyy.
Eilen illalla saavuttiin Kökariin! Tässä pieni kuvakooste siitä mitä tänään on kuvattu. Perin kaunis saari tämä on ja yllättäen tosi kiinnostava se Fransiskaaniveljien luostarin raunio kirkon vieressä.
…mutta mistä asioista? Se jää vähän himmeäksi tällä kertaa. Kartanon kellarista löytyi kirjalaatikko, jossa oli mm ’Rysslands Geografi’, vuodelta 1913, joka on sinällään jo kiinnostava kirja, mutta etenkin sen takakansi, johon joku on riipustellut listan asioista. En vain parhaalla tahdollanikaan saa selvyyttä siitä, mitä siihen on listattu. Lomalle mukaan otettavia asioita? Mutta ’kesähuvila’? Ostoslista? Mutta ’filosofia’? Muistilista? Muista mennä kesähuvilalle maalaamaan, filosofoimaan ja lukemaan, oli sää mikä hyvänsä? Äh, järjetöntä!
Mun lempiaihe; sukututkimus ja menneet ylipäätään! Ajattelin muutamia juttuja laitella ylös aiheesta, sillä mä oon huomannu monesti, että ihmisillä on siitä aika väärä mielikuva yleensä. Ehkä suurin harha on se, että sukututkimus on vaan jonkun puun luominen, kerätä esivanhempien nimet ja syntymäajat tästä päivästä moosekseen asti. No pakko palauttaa maan pinnalle semmonen luulo ja selventää, että se on mitä suurimmissa määrin aloittelijan meininkiä se. Kun on vaan kauhee kiire päästä ’eteenpäin’ ja haluaa vaan nimiä puuhun hinnalla millä hyvänsä. Pahin versio tästä tuli muutama vuosi sitten, kun sukupuufirmat alkoi mainostaa televisiossa ja ihmiset sankoin joukoin lähti luomaan omaa sukupuuta. Se vielä markkinoitiin sillä tavalla, että nyt on helppo lisätä valmiista puusta tietoja omaan puuhun. Ja yhtäkkiä oli puita, joihin ei oikeesti oltu mitään edes tutkittu, napattu vaan mahollisimman paljon muista puista himphamppua yhteen läjään ja voila, ’puu’ on valmis. No senhän tekee tunnissa, jos tolla metodilla mennään. Eikä siinä ole mitään järkeä, sillä se puu jos mikä on täynnä virheitä. Että semmosta. Jos on hienoo, että sukupuuhun on saatu lykättyä hetkessä 150 000 henkee, niin sillai se sujuu. Ja uskokaa mua, kun mä sanon, että myös meitä sukututkijoita todellakin on moneksi, netistä löytyy mitä oudoimpia sukupuita, joita niiden tekijät pitää varmaan ihan todellisina. Taitaa Jeesuskin joissakin komeilla.
