Olen edelleen ihan tohkeissani eilisestä vierailusta!
Sukulainen asuu yksin talossa, joka on kauniisti sisustettu vanhoilla esineillä, oikeastaan hänen äitinsä aikaisilla, siis jugendilla. Hän liikkuu vaivatta, puhuu selkeästi, kuulee hyvin, muistaa hyvin, ainoastaan lukemiseen ja valokuvien katseluun hän tarvitsee laseja. Hänen naurunsa helähtää vähän väliä, kuin 20-vuotiaalla, vaikka hän on ohittanut sen iän jo 65 vuotta sitten.
Hänen edesmennyt äitinsä oli hänkin nuorekas.
Vasta 100 vuotta täytettyään hän sanoi, että kai hän nyt sitten alkaa tulla vanhaksi.
Sain vierailusta paljon energiaa ja positiivisuutta. Olen aina ollut sitä mieltä, että oma asenne vaikuttaa paljon hyvään ja pitkään elämään. Nyt näin sen omin silmin; nuorekkuutta, huumorintajuisuutta, lämpöä, eläväisyyttä, mielikuvitusta, rohkeutta ja hyvyyttä.
Alkajaisiksi jutustelimme teetä juoden. Seinällä roikkuva Fransin kuva innoitti meitä 200 vuoden aikamatkalle. Sitten eteeni asetettiin kaksi muhkeaa jugend-albumia, joita katselimme hitaasti, joka kuvasta keskustellen. Jokaisesta sukulaisesta hänellä olikin muistoja. Näiden albumien jälkeen eteeni tuotiin pino pienempiä albumeita. Ihastuttavaa!
Ja sitten bingo! Albumissa oli Matildan kuva muiden joukossa! Selvä todiste siitä että sukuhaarat pitivät yhteyttä. Lämmittävä havainto, joka lähentää myös nykyisiä sukupolvia. Useinhan nimittäin eri puolilla Suomea asuneet sukulaiset ovat lakanneet pitämästä yhteyttä. Matildan sukupolvi asui jo aivan hajallaan ympäri Suomea.
Mutta mikä häikäisevintä; hänellä oli kuva Fransin taskukellosta, sellaisesta 1800-luvun kultakellosta, jonka itse keisari oli Fransille antanut työansioista. Tästä en tiennyt mitään aikaisemmin! Ajatella, että itse keisari... nyt läkähdyttää! Illalla oli vaikea saada unta ja aivoissa on edelleen ylikierroksia, ainakin siltä tuntuu. Mieli pursuaa suunnitelmia. Haluan ottaa yhteyttä moniin uusiin sukulaisiin ja kerätä talteen sitä tietoa, jota ei muualta saa, perimätietoa, koska se katoaa suvun vanhojen jäsenten mukana. On kiire, aika on käymässä vähiin...
Mutta eikö elämä olekin seikkailu?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti