Tässä talossa isoisäni isoäiti Matilda, tai oikeastaan Thilda,
syntyi ja eleli myöhemmin tätiensä ja mummonsa luona äidistään orvoksi jäätyään 1854, ennenkuin muutti naapurikartanoon muutaman sadan metrin päähän.
Thildan isoisän vanhemmat hankkivat rusthollin 1800-luvun alussa ja viimeiseksi siinä asui Thildan mummo Leena, joka kuoli 1860. Tässä katsaus rakennuksen nykytilaan.
Aika surkeaa, vai mitä?
Tontilla olevat rakennukset on suojeltu, joten ei niitä ainakaan saisi purkaa.
Pientä rempanpoikasta on viimevuosina ainakin katolla tehty.
Paikka ei ole yksityisomistuksessa, joten siitä negatiiviset pisteet.
Vastaavissa tapauksissa on rakennuksille toisinaan käynyt huonostikin...
Jos se 29 miljoonaa olisi osunut kohdalle,
paikka varmaan olisi jo yksityisomistuksessa ja suvussa taas ;)
5 kommenttia:
Oivoi, onpas surullisen näköistä... Ei muuta kuin lottoa vetämään että saat mummolan takaisin sukuun :)
t.Anu
Surulliseksi vetää tuo näky... miljoonia odotellessa ^^
Anu ja Gunagolu; Juu, surullinen juttu, mutta kyllä se lotto aina välillä on vetämässä ;) Toivossa on hyvä elää!
Voi että...miten kaunis oli se yksi ikkunakin! Käyn joskus Laihialla katsomassa 2 isoa pohjalaistaloa...ovat olleet aina tyhjillään, siis mun tietämät vuodet, puutarhat villiintyneet ja talot rapistuvat...ja koskaan en ole saanut tietää tarinaa, miten 2 valtavaa taloa vieretysten ovat unohdettuja...olisi ihana keksiä tarina taloille. Ne ikkunatkin...aah
Vilukissi; Hepulis, en huomannut sun viestiä aiemmin! No, Laihialla on todella kauniita taloja, ja isoja! Niiden tarinat muakin aina kiehtoo.
Lähetä kommentti