Tunnustaudun oikein villapaitafriikiksi.
Tai ei tarvi olla villaakaan, puuvilla ja silkkineule käy yhtä hyvin myös. Onpa minulla jokunen tekokuituneulekin, muunmuassa yksi äidin 80-90-lukujen taitteessa kutoma.
Löntystelen kotosalla talvisin villapaidassa, samoin kuin kesäiltaisin ulkona.
Mutta nyt on lempparivillatakkini tullut tiensä päähän! Olen yrittänyt pitkittää sen ikää ja katsoa läpi sormien sen virttynyttä olemusta. Pidän sen luonnonläheisistä väreistä (luonnonvalkoinen ja toffeenruskea), helmiäisnapeista ja pehmeydestä (se on 100% villaa). Se on lempparisuunnittelijani Gudrun Sjödenin vuosien takaista mallistoa. Olen sen muutamaan kertaan pessyt, tosin käsin ja varovasti, mutta silti se on kutistunut, samalla kun minä olen laajentunut!
(Älkää virnistelkö, kyllä se on ihan totta kutistunut!)
Siinä on myös pari reikää ja muutenkin se on vähän jo vanhentunut ja huopunut.
Arvatkaas mitä teen siitä? Laitan sen koneeseen kuumaan pesuun sillä oletuksella, että koneesta putkahtaa esiin kaunista huopaa. Sitten leikon siitä pohjallisia ja vaikka ompelen lapaset!
2 kommenttia:
Tiedän tuon tunteen, kun jokin lempparivaate rupeaa kulumaan puhki, kiukuttaa. Sitten siitä villatakista voit tehdä vaikka sellaisen irtotuolinpäällisen/pyllynalusen, jonka voi ottaa mukaan ulos. Talvella sellainen lämpimän alusen päällä on mukava istua vaihtamassa luistimia tai istumassa kelkassa yms. Voit laittaa esim. vaahtomuovia ompelemasin pussin sisään.
Anonyymi; Ei ollenkaan pöllömpi idea! Katotaan mihin se riittää. Vielä tänään en sitä operoinut, vaikka veinkin jo viimeiselle matkalle pyykkikoriin...niisk.
Lähetä kommentti