En tiedä onko ikä syynä siihen, että nykyään pari mielenkiinnon kohdettani on vahvistunut enemmän kuin koskaan. Haaveilen päivittäin paljon. Se on johtanut siihen,että minua on alkanut kiinnostaa kaksi asiaa ylitse muiden. Ja ilokseni olen huomannut, että en ole unelmineni ihan yksin. Minusta tuntuu nykyään yhä enemmän siltä, että enää haaveilu ei riitä vaan on ryhdyttävä toimiin.
Mistä siis on kyse? Joku joka tuntee minut sielua myöten, voisi arvata tämän toisen asian, joka on kolahtanut sieluuni vielä syvemmälle kuin aiemmin, jos nyt niin voi edes olla. Olen nimittäin perin rakastunut vintage-sceneen. Meinaan pudottaa silmät päästäni kun jossain on vanha auto, (50-luvulta tai sitä vanhempi) ja olen jo aivan myyty jos auton omistaa pariskunta, joka on pukeutunut ja muutenkin sonnustautunut auton aikakauden asuun. Haluaisin olla osa sitä porukkaa!
Syväluotaan aihetta vielä sen verran, että en ole kovin rajoittunut tämän menneen ajan rakkauteni kanssa; yhtä ihastunut olen keskiaikaharrastajien touhuihin ja perin kunnioituksella kuuntelen rautakausi- tai kivikausiharrastajien juttuja. Minua kiinnostaa liian moni aikakausi, että koskaan osaisin päättää minne mennä lopullisesti. Voisiko surffailla vähän jokaisessa, (kaikkialla muualla paitsi 50-luvun jälkeisessä ajassa), tulla ja mennä ja taas palata kuin vuodenaika?
Se toinen kiinnostuksen kohde joka vetää puoleensa magneetin lailla, on yllättänyt itsenikin viime aikoina. Olen jopa löytänyt sisältäni sellaisen ajatuksen, että mikään ei kiinnosta niin paljon kuin tämä! No, en ole varma voiko noin sanoa muuta kuin hetkellisesti, mutta joka tapauksessa olen todella paljon kiinnostuneempi tästä aiheesta kuin koskaan. Ja sehän on siis arkkitehtuuri! Sen varmaan moni tiesikin että rakastan vanhoja taloja, mitä vanhempi sen parempi. Mutta nytpä olen alkanut kiinnostua aivan älyttömästi myös uudesta arkkitehtuurista.
Tietenkin vihaan yhä edelleen muovia, inhoan harmaita betonikuutioita, rumuutta ja massaa! Mutta olen tajunnut, että maailmassa todellakin rakennetaan aina vain enemmän kauniita ja vaihtoehtoisia rakennuksia. Imen tietoa mullistavasta arkkitehtuurista, jossa otetaan huomioon ihmisten viihtyminen mutta myös vahvasti ekologia! Eivätkä nämä minun sydämeni siepanneet talot ole tosiaankaan mitään "kataloogitaloja"!! Maailmassa on vielä toivoa!
Minä haluan vielä jonain päivänä bongata Gaudin talot ja käydä maailmannäyttelyssä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti