Joulupöytä kuuluu jouluun ihan ylitse muiden! Viis lahjoista ja lumesta ja mistään, mutta jos ei ole joulupöytää niin jotain aivan olennaista puuttuu! Minulle joulupöytä on osittain traditiota, osittain uutta joka vuosi. Traditioon kuuluu harmaasuolattu kinkku, jonka paistan aattoa vasten yöllä. Valmiista kinkusta irrotan nahan ja rasvan ja sivelen paksusti sinappia kinkun päälle ja ripottelen korppujauhoa pintaan. Hetkeksi vielä uuniin ja voila! Mikään ei voita kinkun tuoksua ja makua, kun se on muhinut uunissa oikein kauan. Ne ohjeelliset tuntimäärät on aivan liian vähäisiä. Meillä kinkku on joskus niin mureaa, ettei sitä pysty leikkaamaan, mutta se ei haittaa, maku on silloin parasta! Kinkun nahasta pihistän soveliaan pikkuruisen palan ja syön sen salaa kaikilta muilta. Sekin on vaan niiiin hyvää! Samalla pelkään verisuonteni puolesta ja vien nopeasti lopun nahan ja rasvan kompostiin. Syököön joku toinen, jos kelpaa.
Toinen ruokatraditio meillä on laatikot. Äitin lanttulaatikon ohjetta ei voita mikään! Samoin imelletty perunalaatikko, Njam! Porkkanalaatikkoa olen tehnyt muutaman kerran ja sekin on hyvää, vaikka ilmankin voisin kyllä elää. Muita laatikoita en edes ajattele ehtiväni tehdä. Jos joku haluaa maksalaatikkoa (yök!) niin voi vapaasti neuvotella kaupansedän kanssa. Ja makaronilaatikko jää ajanpuutteen vuoksi aina tekemättä. Ai niin, kaalilaatikko on kauheaa, niin ettei sitä edes ajatella meidän pöytään. Olkoon vaikka mitä punakaalihössötystä; yök silti.
Lähestulkoon pöydän ykkössuosikiksi on noussut joka vuosi itse tekemäni runsaalla valkosipulilla ja rasvaisimmalla smetanalla ryyditetty perunasalaatti. Teen sitä aina ison pilkkumin täyteen ja silti harkitsen nytkin tekeväni sitä vielä enemmän eli puolitoista-kertaisen annoksen. Vieraat haluavat sitä mukaankin...
Kala kuuluu joulupöytään yhtä varmasti kuin sinsalla (lue= rosolli) ja sienisalaattikin. Tosin lipeäkala ei koskaan ole saanut innostunutta vastaanottoa, niin etten ole edes yrittänyt sitä hankkia tai tehdä. Mutta silli erilaisilla ohjeilla, kuten limettisilli, piparjuurisilli tai lasimestarin silli on oltava pöydässä. Ja sitten tietenkin lohi! Sekä graavilohi smetanan kanssa, että lämminsavulohi! Ennen kun isäni jaksoi vielä savustaa, saimme aina jouluna (ja muulloinkin) maailman parasta savulohta, mutta nykyään on tyydyttävä kaupan valikoimiin.
Juomana joulupöydässämme on kotikaljaa ja punaviiniä. Joulupöytään istuessa, kynttilänvalossa, joulumusiikin hiljaa soidessa taustalla on joulun paras hetki käsillä.
Ylin kuva on otettu Turkulaisessa Apteekkarimuseossa Qwenselintalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti