Äiti on lähtenyt lopulliselle pitkälle matkalleen.
Saatoin äitiä, pidin kädestä loppumetreillä tällä puolen.
Toivon, ettei hän tuntenut tuskaa tai pelkoa.
Uskon että tytär, siskot ja vanhemmat olivat häntä vastassa.
Luulen että hän on edelleen hiukan täällä,
katselee meitä ja yrittää lohduttaa.
Niinkuin me lohdutimme häntä näinä viimeisinä viikkoina,
kun hän ei enää kyennyt puhumaan.
4 kommenttia:
Aika on se, joka parantaa haavat.
Niin kauan kyyneleet vuotaa saavat.
Voimia ja lohdutusta <3
t.Anu ja koko perhe
Osaanottomme. <3
T.Paula ja muu poppoo
Osaanottomme. <3
T.Paula ja muu poppoo
Laulumaan sakki ja Paulan sakki; Kiitos teille lämpimästi osanotosta!
Lähetä kommentti