Olen innostunut kaikenlaisista elämänoppaista ja ohjekirjoista aina Marie Kondon vaaleanpunaisesta monenlaisiin Mindfulness-oppaisiin ja kaikkea siltä väliltä. Tälle on ollut tilausta jotenkin näin nelikymppisen elämässä. No, parikymppisenä tämäntapaisia kirjoja ei edes ollut ja jos olisi ollut, niin en olisi niitä raaskinut ostaa. Vaikka toisaalta kohti keski-ikää kasvaessa on sisäinen tyyneys ja oman itsensä balanssin löytyminen ollut yhä lähempänä, niin että oppaita tarvitaan vähemmän kuin nuorempana. Mutta koska luonteeni on sen verran "sininen" (käyttäytymiskirjan "Idiootit ympärilläni" mukaan), - se siis tarkoittaa aikamoista nillittäjää, pilkunviilaajaa, nysvääjää ja ylipäänsä tarkkaa ihmistä - niin rakastan listojen tekemistä ja analyysejä milloin mistäkin. Yhtä paljon kuin mielikuvittelua ja haaveitakin. Siinä kai syy kiinnostukseen edellämainittuja kirjoja kohtaan.
Mutta se mihin tällä kaikella mielestäni pyritään, on elämästä nauttiminen. Parempaan pyrkiminen. Kasvaminen. Kehittyminen. Ja nimenomaan juuri nyt, eikä sitku. Unohda mutkut ja muut tekosyyt. Uskon siihen, että AINA positiivinen asenne parantaa tilannetta. On surullista nähdä pessimististä elämänasennetta. Ja on ihanaa kun oppii olemaan letkeämmin ja nauttimaan ihan vaan pienistä jutuista ympärillään. Joskus kuvaan muurahaista tai puolukankukkaa ja nautin niistä ihan niin kuin suurista linjoistakin. Ruskasta, hiirenkorvista, hiljaisesta lumisateesta, tähtitaivaasta, revontulista, tuulessa huojuvasta viljapellosta, pitkospuista suolla. Tärkeää on oppia näkemään myös pienet asiat ja nähdä se kauneus, joka niihinkin sisältyy.
Tykkään myös sekoittaa luxusta arkeen. Rippilahjaksi saatu hopelusikka päivittäisen teekupin ohessa. Harvinainen parfyymi kyynärtaipeeseen suhautettuna. Juuri se oikeanlainen sateenvarjo tai käsilaukku. (Elin 15 vuotta ilman sateenvarjoa, kun se oikea oli vielä löytymättä. Nyt niitä on jo muutama.) Pientä pilkettä pitää siis olla. Ei överiä bling blingiä - tai jokaisellahan on se oma rajansa mikä on överi. Pääasia on, että elät juuri sinun mieleistäsi kaunista elämää niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Raha ei ole se pääasia tässä, sillä olen koko aikuisikäni notkunut kirppareilla, dyykannut roskiin menevää tai siellä jo olevaa, pelastellut sitä sun tätä sieltä sun täältä. Eli olen unohtanut tekosyyn "köyhyys"!
Yllä oleva kuva on Turun Luostarinmäen museosta. Siinä on mielestäni juuri se oikea levollinen ja kotoisan nautinnollinen tunnelma. Aurinko, harmonia, erityisen kauneuden pilkahdus yksityiskohdissa, levollisuus. Istahdanpa tuohon kiikkustuoliin ja vaivun mielikuvituksen pilvitarhoihin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti