Aamulla herätys ennen viittä. Luen vähän Heli Laaksosen runoja ja siemaisen pienen kupin kahvia, ennen kuin lähden pimeyteen. Tähtitaivas! Pakko seisahtua portaille tirkistelemään tuttuja kuvioita. On jotenkin niin lohdullista, kun samoja tähtiä on ihastellut ja ihmetellyt jo lapsena. Keksinyt itse nimiä kuvioille, joita ei muuten tunnista. Lempparini on edelleen "Poliisimestarin napit" - suoraan muumikirjojen Hemulin takista tempaistuna. Naurattaa aina vähän kun bongaan sen kuvion.
Yöllä oli vähän kylmä, matkalla oli kylmä ja töissä oli kylmä. Yskää, aivastuksia ja pää kuin Haminan kaupunki. Väinönputken siemeniä ja buranaa. Ja nyt illalla vasta muistin, että kellarissa on monta pulloa itse tehtyjä herukkamehuja juuri tällaisia tilanteita varten! Ehkä ei pitäisi enää tehdä 10 tunnin työpäiviä?
Keittiön kuivauspuhallin hurisee yötä päivää jo kolmatta viikkoa. Tiistaina piti tarkastajan tulla mittaamaan kosteutta rakenteista. Vaan ketään ei näkynyt; viettää varmaan hiihtolomaa ja tulee kunhan kerkee. Vaikkakin erityisherkän pinnaa vähän alkaa jo kiristää se ääni tämän iänikuisen tinnituksen päälle. Ja se, ettei kotona voi oikein tehdä mitään. Keittiö kun on hyökyaallon lailla levinnyt ympäri kämppää. Vaikka luulinkin urheasti tepastelevani kesään asti retkimoodilla, niin kyllä tämä kuulkaa alkaa aika pian tympiä!
Vaan tuo armas aurinko saa mielen piristymään. En suoraan sanottuna ole koskaan voinut käsittää miksi ihmiset masentuu keväällä. Minä kun olen sellainen pöljä, että odotan kevättä kuin toista joulua, suorastaan riehaannun kun tajuan miten pian on toukokuu ja sitten kesä! Miten monta kertaa olen jo mielessäni kylvänyt kaikki uudet hassut netistä tilatut siemenet, tehnyt sadonkorjuun ja purkittanut kellarin entistä täydemmäksi. Jeah, kesä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti