Jäädytyksien aika

Olen nauttinut suunnattomasti tästä lapsuuden talvien kaltaisesta talvesta, kun lunta ja pakkasta riittää! Olen myös innostunut jo vuosia sitten jäädyttämään vanhoissa kakkuvuoissa jääkakkuja, muffinssivuoissa jäämuffinsseja ja maitopurkeissa tai muissa vastaavissa erilaisia "kukkatiiliä". Tämänhän voisi tehdä jo valmiiksi pakastimessa, mutta jotenkin sitä aina vaan unohtaa ja odottelee niitä oikeita pakkasia. Ja toivoo, etteivät vaivalla ja innolla väsätyt taideteokset sula saman tien.

Parhaimmillaan jääteoksia tulee tehtailtua niin, että joka kolkassa roikkuu joku jääteos ja riittääpä naapurinkin iloksi joku salaa viety koristus. En vain ole 100% ratkaissut sitä, miten jäästä saa kristallinkirkasta. Olen kokeillut jääkylmällä vedellä, keitetyllä vedellä ja monella tapaa, mutta aina niissä jonkin verran (mielestäni häiritsevästi) on kuplasumua. Parhaan tuloksen sain, kun jäädytin hitaasti kylmälaukun sisällä, ulkona kovassa pakkasessa teosta pari kolme vuorokautta. Veden laatu voi tietysti olla yksi tekijä...

Kertokaa, jos teillä on jotain ideioita ja vinkkejä tuon kirkkaan jään aikaansaamiseen.

 

Eikö keramiikka voikin näyttää melkein pehmeältä?

Helmikuun ihana aurinko ja lumesta paksut puut. Hanki kuohkea kuin kermavaahto ja mielessä levollinen tunnelma! Mieli kulkee haaveellisena ulkona ja sisällä. Kauhon fasaanikulhoon paksua jogurttia ja viipaloin pinnalle kumkvatteja. Ehkä kasvatan siemenistä puun. Näin kauniina päivänä täytyy tarttua kameraan jo heti aamusta. Liian kauan olen kartellut kameraa, mutta nyt on muutoksen aika!

 

Kaffikupposella

En ole koskaan pystynyt juomaan kahvia. Siis sitä oikeaa "suodatinkahvia" kahvinkeittimellä keitettynä. Muistan vieläkin sen lähes 40 vuoden takaisen hetken, kun päätin olla iso ja juoda kahvia. Ja mikä vatsakipu siitä tulikaan! Sen jälkeen olen yrittänyt uudelleen juoda kahvia aina joskus kylässä tai kahvilassa ja aina vastassa on ollut sama juttu.

Mutta sitten löysin murukahvit. Ja mitä tapahtuikaan! Varovaisesti maistoin itsekin maustamatonta luomumurukahvia ja totesin, että ei se nyt niin kamalaa ollutkaan. Oikeastaan ihan okei. Sitten ostin kookoksella maustettua murukahvia ja sekös hyvää vasta olikin! Sen jälkeen olen ostanut eri makuisia murukahveja säännöllisesti. Enää en juo aamuteetä, vaan aamukahvia. Tosin hyvä vihreä tee on aina parasta! Teetä en ole hylännyt kokonaan sentään.

 

Junalla aikamatkalle

Näin korona-aikana kaipaan kieltämättä muutamia juttuja, vaikka introverttina mielelläni kotiin käperrynkin. Yksi näistä kaivatuista asiosta on vanhojen junien maailma, joihin olen päässyt kurkistamaan muutamia kertoja. Tässä esittelen kuvakoosteen vuoden 2017 junamatkasta Seinäjoelta Kaskisiin ja takaisin. Valitettavasti ilma oli aika huono, mutta ehkäpä kiinnitin vaunujen sisuksiin sitä enemmän huomiota.

Pettymyksekseni veturina ei ollutkaan höyryveturi, mutta lopulta se ei haitannut ollenkaan. Vanhat dieselveturit ovat kiinnostavia nekin. Vaunuja junassa oli monenlaisia. Ehkä tuo minun mielestäni "uudehko" ravintolavaunu oli aluksi hiukan kylmäkiskoinen, mutta toki aikansa kuvaa sekin ja olihan siellä myös loistava omanlaisensa tunnelma.

Vanhoja puuvaunuja oli ainakin kolmenlaisia. Eri osissa junaa oli myös erilaisia käymälöitä. Juuri sellainen vanhasta sanonnasta tuttu: "toimii kuin junan vessa", eli siellä se rata vilisi kun pöntönkannen avasi. Ei voi mennä tukkoon! Mutta pitää olla tarkkana, ettei tiputa radalle kännykkäänsä tai lompakkoaan.

 

To Do ja suorittaminen

Olen jo vuosia, ellei vuosikymmeniä tykännyt To Do-listoista. Joskus listat ovat loputtomia, eikä valmiiksi saadun tehtävän yliviivaaminen lyhennä listaa, koska aloituksen jälkeen listalle on tullut useita uusia tehtäviä. Jossain vaiheessa sitä väsyy ja sitten vuosien kuluttua löytää vanhoja keskeneräisiä To Do-listoja ties mistä.

Myönnän, suorittamistahan tuollainen on. Pahimmillaan jopa siinä määrin, että pelkkä listan ajatteleminen uuvuttaa tai ankeuttaa. Jossain vaiheessa himmasin listojen kanssa ja haahuilin päivien ja viikkojen läpi fiiliksellä. Se ei kuitenkaan johtanut sen parempaan tulokseen. Tuntui, etten oikein saa ikinä mitään aikaiseksi ja näinkö se elämä nyt valuu ohi pelkässä hengausmoodissa.

Sitten löysin aarrekaupan! Helsingin asematunneleiden sokkeloista löytyy kaksi Rosebud-nimistä paperikauppaa, joista toisessa myydään kirjoja, erilaisia vihkosia, muistilappuja ym ja toisessa lastenkirjoja ja vielä enemmän muistiinpanovälineitä; lippuja lappuja, lukujärjestyksiä yms. Minulla on sinne jo kanta-asiakkaan leimakorttikin, joten ostettavaa on löytynyt!

Viimeisin hankinta oli parin post it-lappunipun lisäksi kolme suloista lukujärjestystä! Koska olen todennut, että en vain saa mitään aikaiseksi ilman pientä itseni patistelua ja kun ne "to dot" on niin ankeita, niin entäpä jos loisin itselleni mukavan lukujärjestyspohjan?! No se alkoi tietysti pitkällä ja ankaralla mietinnällä ja hauduttelulla; mitä elämältä haluan tänä vuonna, mitä isoja juttuja haluan tehdä, eli mihin haluan panostaa vuonna 2021.

Lopulta päädyin kymmeneen asiaan, joita alan tehdä enemmän tämän vuoden aikana. Osa on sellaisia, joihin olen jo vuosia halunnut pureutua, mutta en ole saanut aikaiseksi aloittaa ja osa sellaisia, jotka ovat enemmän tai vähemmän kulkeneet mukana lähivuosinakin, mutta ovat pelottavasti alkaneet syystä tai toisesta hiipua ajan mittaan. Ensin mainittuihin kuuluu esimerkiksi Ifolor-kirjan tekeminen. Vihdoinkin aion sen todella tehdä! Ja jos sen tekeminen on nopeaa, teen niitä useamman. Aineistoa kyllä riittää. 

Aluksi tein siis lukujärjestyksen, johon ripottelin näitä asioita kuin kouluaikana konsanaan. Aamulla tunti kuntoilua, sitten tunti vapaata hengailua, sitten tunti tai pari ruoanlaittoa, sitten iltapäivällä tunti ifolorkirjaa, tunti sukututkimusta, tunti valokuvausta, tunti tai chita ja meditaatiota. Rupesi kuulostamaan yhtä ahdistavalta ja aikataulutetulta kuin kouluaikanakin. Mutta jossain täällä se oli, jota olen etsimässä... miten löydän oikean tavan?

Lopulta huomasin, että viisi aiheista oli sellaisia, joita voi tehdä joka päivä, kuten kuntoilu ja ruoanlaitto, ja loput viisi ovat sellaisia, joihin tarvitsen päivittäin paljon aikaa ja jotka kannattaa tehdä yksi kerrallaan vaikkapa pyhittäen yhden kuukauden aina yhdelle teemalle. Joten raivasin lukujärjestyksen tyhjäksi ja aloitin alusta. Aamupäivisin on paria kolmea vaihtuvaa aihetta ja iltapäivä on kokonaan varattu teemalle. Helmikuussa siis rutistan ainakin yhden ifolor-kirjan (tai vastaavan) ja maaliskuussa siirryn seuraavaan aiheeseen, joka on vaikkapa sukututkimus. 

Vihdoin löysin itselleni sopivan ja tällä hetkellä mielekkään tavan saada vähän potkua tekemisiini, uupumatta kaikkien sekalaisten listojen alle.

Vuosi lopuillaan

 Taas on yksi vuosi kulunut loppuun!

Kaikenkaikkiaan aika erilainen ja rankka vuosi koko maailmalle. Mutta loppuun on kunnialla päästy ja nyt voidaan katsoa vain eteenpäin.

Oma vuoteni oli myös rankka, mutta olen löytänyt myös hyvää matkan varrelta. Olen kiinnostunut Japanilaisuudesta ja Buddhalaisesta filosofiasta. Se matka on vasta alussa. Mutta silti se tuntuu balsamilta sielulle, kaiken tämän sekavan ja hektisen nykyajan keskellä.

Toivotan teille kaikille sydämellisen hyvää vuotta 2021!