Jännitystä

 

Enkä nyt tarkota mitään joulujännitystä. Taysin syöpälääkäri soitti ja kertoi, että mun syöpäantigeeni on koholla. Kun sen pitäis olla alle 35, ja syyskuussa se oli 40, niin nyt se on noussu 62:een. Ei mikään iso lukema, mutta kyllä hän sanoi, että se voi olla syöpää kuitenkin. Nyt meen sit heti vuoden alussa taas TT-kuvaukseen ja uusiin verikokeisiin. Kuulemma niin kauan kun syöpää ei näy, syön vaan Tadexia. (Jota oon nyt syöny sytojen jälkeen. Letrot jäi, Tadex tuli sijaan.) Mutta jos siinä TT-kuvassa näkyy jotain, niin sitten on tietysti uudet suunnitelmat. Ja niinhän hän keväällä mulle sanoi; ’Nyt kun sulla on kerran uusiutunut syöpä, niin se voi uusiutua vielä todennäköisemmin ja vielä nopeammin.’ Ja nyt puhutaan siis munasarjasyövästä. Nämä ei päde kaikkiin muihin syöpiin, enkä niistä tiedä muutenkaan mitään.

Puhelu oli pähkinänkuoressa tämmönen ’sulla voi olla syöpä, mutta hyvää joulua nyt kuitenkin’. Thanks. Koetan painaa tän nyt mielen perukoille, että pystyn nauttimaan joulusta. Ehkä mun elämä nyt vaan on tätä, että yhä uudestaan ollaan veitsen terällä. En haluis sen syöpämankelin läpi mennä taas ja toivonkin, että veriarvot normalisoituu! Vaikka huolestuttavaa tää kyllä on, ei voi kieltää.

Tällä kertaa joulukortit on erilaisia ja omalla tavallaan hyvin piristäviä. Ylimmän kortin löysin tänä vuonna, eli se on uusinta uutta. Alin on viime vuodelta ja muut taitaa olla jonkun verran vanhempia. Pidän ylimmästä kortista ja alimman kortin jujusta. Mutta onhan Tom of Finland huikee taiteilija hänkin! Mulla on tollanen Tompan mies jouluisena keittiöpyyhkeenäkin; täytyy ehkä kaivaa se esiin kaapista, nyt kun muistui mieleen.

Onhan se aikuisen joulu nyt eniten ehkä just syömistä ja makuja! Että let the eating begin vaan!

Muutamia perinteitä

 

Modernia ja perinteistä joulukorttia tällä kertaa. Omat lempparit on se missä on ratikka ja Tampereen Teatteri, koska siinä kohtaa vanha ja uusi ja se on sidottu juuri siihen tiettyyn hetkeen, kun ratikka oli uusi asia, joten sen voi ajoittaa myöhemminkin helposti. Toinen lemppari on se, jossa tonttu hiihtää Amurin työläismuseokorttelin kulmilla ja on yö ja rauha; vain jänikset tönöttää kadulla. 

Tänään kuuntelen joululevyjä (okei, olen myös luonut Spotifyhin joululaululistat, mutta se on hiukan eri… ei ole sama fiilis! Mulla on sitä paitsi tapana kuunnella joululevyt tietyssä järjestyksessä) ja pyyhin pölyjä niska vääränä. Se onkin mun inhokkipuuhaa, joten katsotaan miten päivästä selviydyn. En halua vetkutella sitä enää, vaan haluan päästä siitä kerta kaikkiaan eroon tänään.

Voi olla, että piparitaikina muuttuu piparikaakuiksi myös tämän päivän aikana, en ole ihan varma. Joululiinoja haluaisin kyllä ehtiä ottaamaan esiin. Tiedättekö, mulla on kymmeniä joululiinoja kaikissa mahdollisissa kokoluokissa ja eri ajoilta. Fakta on se, että edes kauhealla punnerruksella tänne meille ei mahdu kuin maksimissaan 15 pöydälle/tasolle pieni liina. Ruokapöytään tosin tapaan laittaa kaksi tai kolme liinaa päällekkäin, niin että alin on iso punainen liina ja sen päällä pienempi vaalea kuvioliina ja päällimmäisenä kaikista pienin valkoinen liina. Tästäkin aiheesta saisi stressin aikaiseksi jos haluis.

Vieläkös teillä on joulukorttiperinnettä? Mulla on yhä tapana lähettää kymmenkunta korttia ihmisille, joiden kanssa on pidetty perinnettä yllä mahdollisesti jo 90-luvulta saakka. Osalle lähetän sähköpostitervehdyksen ja liudalle tekstiviestit. Pari joulupuhelua tapaan myös soittaa. Mutta kyllä se paperisen oikean kortin saaminen on kaikkein parasta!

Joulutori, Suklaapuoti, Finskun Modus…

 

Vielä yksi kaupunkipäivä ennen joulua. Aloitin sen Taito-shopissa käymällä, koska sielä tulee nykyään poikettua jotenkin yllättävän harvoin. Johtuu ehkä paikasta; aika harvoin tulee kuljettua ihan koskenrantaa. Yllätyin siitä, että sielä oli paljon Lapuan kankureittenkin tuotteita; oon jotenkin kuvitellu, että se on Pirkanmaan tekijöiden kauppa. Mutta eipä haittaa, mukavahan Lapuan kankureittenkin juttuja on katella. Ostin täältä tällä kertaa vain pienen hauskan haarukan, jossa lukee ’ei lihota’ ja ajattelin tyrkätä sen johonkin joulupöydän herkkuun. Se kun on vähän sellanen kylttimäinen, eli suoristettu ja varresta katkaistu. Mutta voi sillä ehkä syödäkin ja ystävä oli sitä mieltä, että sen voi pistää vaikka nutturaan.

Joulutorin kiersin nyt toiseen kertaan ja totesin, että yksi iso tunnelmanluoja siellä on tuoksut! Olis niin tehny mieli maistaa bratwurstia tai jotain baagelseja, mutta olin just kohta menossa ystävän kanssa lounaalle, joten en viitsinyt. Ostin Sahlgrenskalta (mökki nro 30) Black Garlic-soossia ja konjakkisilakoita. Joskus tein itse joulupöydän kalatarjottavat, mutta nyt en jaksa. Kaikkee ei tarvii ite pinnistää!

Seuraavaksi sinkosin Tallipihaan, mutta ohitin kaikki muut putiikit ja suuntasin suoraan Suklaapuotiin. Siellähän on vaikka millä mitalla herkkuja; mun lempparit on Klepperin salmiakit, La Pralinen tryffelit ja tietysti monenlaiset irtokonvehdit. Tänä vuonna pieni boxi irtokonvehteja saa riittää. Tämä puotihan on auki läpi vuoden, niin että ei tässä hätää ole.

Ihan pakko oli päästä kurkistamaan myös Finlaysonin sisäpihalla olevaa Moduksen joulukauppaa! Vaikka yritänkin välttää esineiden ostamista, en näköjään oikein pysty vastustamaan keramiikkaa. Etenkään sellaista taidekäsityön näköistä keramiikkaa, ei tehdastekoisen näköistä. Joten mukaan tarttui pieni rakukeraaminen kynttilänjalka.

Viimeisenä poukkoilin Sokoksen kukkakauppaan ja päätin piitkästä aikaa ostaa pienen kimpullisen irtokukkia. Tai en ne kaikki olleet kukkia, vaan hassuja oksia oikeastaan, sillä pidän niistä just eniten! Asettelen ne ehkä konttoriin esille. Kuva tulee myöhemmin! (Ihan varmasti.)

Jos joku kysyis vinkkejä Tampereen jouluostospaikoista, niin nämä ne olis.

Siivoilua ja piparkakkutaikinaa

 

Olen siivoillut kerrankin ajoissa. Pölyjen pyyhintää vielä vähän edessä ja sen jälkeen voi levitellä joululiinoja pöydille ja tursottaa koristeita ympäriinsä. Viimeisenkin laatikon (maa-artisokkalooda) oon väsännyt ja piparitaikinan keitellyt. Oikeastaan enää ei tarvii kuin ottaa kinkku sulamaan, tehdä piparit ja perunasalaatti sitten ihan just joulun kynnyksellä. Hyvällä mallilla ollaan.

Kuvasin myös joulukortteja, niitä joita oon kerännyt vuosien mittaan kokoelmaan (nämä ei siis ole postissa kulkeneita) ja valikoin hauskimpia, kauneimpia ja erikoisimpia tänne blogiin näytettäväksi. Tässä eka satsi.

Aineettomia lahjoja

Meidän perheessä on harrastettu aineettomia joululahjoja jo vuosikausia! Tykätään niistä tosi paljon ja siks haluan kertoa vinkkejä aineettomiin lahjoihin ja muutenkin valottaa asian hyviä puolia. Konkreettisesti tämä aikalahjakortti voidaan antaa vaikka niin, että kirjoitetaan pienelle paperille kukin lahjakortin osanen ja annetaan se kirjekuoressa jouluna. Ne voi kirjoittaa myös korteille tai pahville, jonka koristelee kuvilla, leimoilla, piirroksilla, runosäikeillä ym.

1) Jos joulu vie muutenkin vähäiset rahat, voi aikalahjakortteja antaa tulevalle vuodelle 12 kappaletta, eli yhden joka kuukaudelle. Jos oikein innostuu, voi toki kehittää niitä vaikka joka viikolle myös. Mutta yksikin riittää!

2) Aikalahjakortti voi olla täysin ilmainen tyyliin ”mennään bongaamaan jugendtaloja termarin kanssa” tai sitten sellainen, jossa on joku pieni rahanmeno kuten ”mennään yhdessä kahvilaan - tai elokuviin/syömään ym - minä maksan!” 

3) Aikalahjakorteissa rahanmeno on juuri niin pientä kuin itse keksit siihen ’ladata’. Ja kaikki rahanmeno ajoittuu tasaisesti seuraavalle vuodelle, eikä jouluna tarvitse raottaa kukkaroa vielä ollenkaan.

4) Aikalahjakortissa on parasta se, kun se suunnataan niin, että sekä saaja että antaja ovat yhdessä tekemässä jotain. Eli ei sellaisia, että tässä sinulle lahjakortti (vaikka leffaan). Sekin on kyllä kiva, mutta idea on nyt eri.

5) Aikalahjakortissa voi panostaa siihen mikä lahjan saajaa kiinnostaa. Jos hän on vaikkapa kiinnostunut kivistä, hänet voi viedä katsomaan esim Aitolahden hiilipussifossiileja. Tai jos hän on innostunut sotahistoriasta, voi tehdä yhteisen retken esim Roothin ja Spoofin jalanjäljille ja muistomerkeille opiskellen aiheesta matkalla lisää. Tai jos hän on innostunut puutarhoista, voi mennä kauniina päivänä Hatanpään Arboretumiin ihastelemaan kasveja. Taikka jos on innostunut kummitustarinoista, niitä voi elävöittää menemällä paikkoihin, joissa jotain mystistä tapahtuu (googlettamalla pääsee jäljille) tai bongata paikkoja hakuammunnalla menemällä johonkin vanhaan julkiseen rakennukseen ja kysymällä henkilökunnalta kummitushavaintoja. Näissä on kyse vain mielikuvituksen liidosta! Google maps on hyvä apuväline ja erilaiset hakusanat kuten ”tekemistä Oulussa”, ”kiinnostavia paikkoja Kotkassa”. Voi myös bongata vaikka Suomisen perheen kuvauspaikkoja Helsingissä, tai voi mennä fiilistelemään Saima Harmajan kotitalon huudeille ja lukea hänen runojaan. Jännittävää magiaa tilanteeseen saa tekemällä retken aamuyöstä!

6) Näitä lahjakortteja voi antaa myös vaikka itselleen! Miksi ei? Sama periaate kuin itse tehdyn joulukalenterin kanssa; keksi itsellesi mahdollisimman kivoja juttuja just niin paljon kuin haluat (vaikka 365!) ja kirjoita jutut paperilappusille, jotka pudotat silinterihattuun tai lasitölkkiin, sekoitat ja sitten nostat sieltä ummikkona aina yhden yllärin kun on sen aika. Välillä joitakin juttuja voi tehdä vain talvella (esim ’käy avannossa’) joten lappuset voi järjestellä ryhmiin vuodenajan mukaan.

7) Yksi tosi kiva aineeton lahja on antaa oppia; ’opetan sinua kutomaan sukan kantapään’ tai ’opetan sinulle miten nyplätään’ tai ’opetan sinulle kirjansidontaa/lypsämistä/viittomakieltä/saamea/valssia/pianonsoittoa…’

8) Oppimisjutuissa voi myös opetella yhdessä vaikka youtuben avustuksella jonkun liikuntajutun, kässäjutun tai ruokareseptin.

9) Toki voi antaa etälahjankin. Esimerkiksi lahjakortissa voi lukea että ’soitan sinulle joka toinen viikko ja kysyn jonkun asian, jota voit miettiä kaksi viikkoa ja vastata kun soitan jälleen ja kysyn uuden kysymyksen. Vanhemmilta sukulaisilta voi kysyä heidän elämästään yksityiskohtia tai vanhan ajan meiningistä ylipäätään ja sitten ne voi kirjoittaa ylös. Mutta tehtävä voi myös olla filosofinen jossa henkilö saa pohdittavakseen vaikka elämänsä kolme valoisinta asiaa ja miten ne ovat vaikuttaneet häneen.

10) Voi myös esim hakea yhdessä kirjastosta tai divarista (tai omasta kirjahyllystä) jonkun kirjan ja käydä sitä läpi ajatuksella vaikka kerran viikossa, kerran kuussa taikka kolme kertaa vuoden aikana... Jos se on psykologiankirja, voi pohtia ihmisen käytösmalleja, keksiä aiheesta pieniä tehtäviä ja avartaa mieltään siitä miksi mitäkin tapahtuu. Jos se on ’Tuntematon sotilas’ voi keskittyä yhteen henkilöön ja miettiä hänen persoonaansa, sitä mikä on tehnyt hänestä tuollaisen kuin hän kirjassa on, millainen perhe hänellä voi olla ja millainen lapsuus hänellä oli. Voi keksiä monia vaihtoehtoisia tarinoita samasta henkilöstä ja pohtia voivatko ne olla realistisia. Voi myös hullutella ja miettiä mitä päättömimpiä elämäntarinoita, joissa Rokka oli alunperin venäläisen tsaarin poika, joka kaapattiin ja kasvatettiin Suomalaiseksi.

11) Sukuhistoriaa voi jakaa eteenpäin tekemällä sukuretkiä menneisiin henkilöihin liittyviin paikkoihin. Minä voisin viedä lahjan saajan esim kuvassa olevaan Uspenskin katedraaliin Helsinkiin ja kertoa Matildan isäpuolesta, joka oli katedraalin rakennustyömaalla rakennusmestarina. Voisimme mennä sinne sisälle, aistia paikan kauneutta ja hartautta, sytyttää mehiläisvahatuohukset esi-isän muistolle.

12) Voi katsoa yhdessä elokuvan ja keksiä juonelle uusia erilaisia loppuja tai voi kehitellä ihan oman elokuvajuonen tai vaikka kokonaisen televisiosarjan!

13) Lahjakortti voi olla myös antajalle yllätys. Se voi olla kysymysmuotoinen; ’mitä haluaisit tehdä tässä kuussa?’, ’mihin haluaisit tehdä retken?’, ’mitä haluaisit opetella nyt?’

Tarkoitus on pitää yhdessä hauskaa, viettää aikaa yhdessä kaikessa rauhassa, irrottautua arjesta ja saada ehkä uusia näkökulmia asioihin, sekä seikkailla tutuissakin ympäristöissä. Joulun jälkeen voin kertoa millaisen aikalahjakortin itse annoin tänä vuonna ja kenelle.

 

Leineperin ruukin joulu

 

Me taas lähettiin puuhakkaasti Leineperin ruukille, ajatuksena tietysti nauttia joulumyyjäisistä. No siinä kun kaarrettiin kylän läpi ruukin mökkien luo, niin alkoi epäilys herätä; miks tääl ei oo paljo yhtää autoja?! Eikä niitä ulko-myyntipöytiäkään näkynyt missään. Uh. Joitakin ovia oli mökeissä sentään auki ja kipaisinkin sit yhteen sisälle ja kysyin, että siis eiks ne joulumyyjäiset olekaan tänään?! ”Ei, ne oli viikko sitten. Tosin oli huono ilma, satoi kauheesti ja kuraa oli joka paikassa, mutta joo sillon ne oli.” Ei hitto. Mä katoin ne Leineperin nettisivut viä useempaan kertaan ja olin ihan varma, että nyt ne on. Mut ei. No onneks jotain puoteja tosiaan oli avoinna, niin ettei ihan tyhjin käsin tarvinnu kotiin palata. Ja kaunis paikkahan tää joka tapauksessa on.

Kolmen alimman kuvan upeat huovutustyöt on Helena Heinosen taidetta. Olin ihan fiiliksissä! Ihan superhienoja! Hän tekee tilaustyönä vaikka asiakkaan koirasta kuvan. (Ei siis käytä asiakkaan koiraa materiaalina, vaan mallina. Toim.huom.) Samassa puodissa oli myös mykistävän hienoa keramiikkaa Päivi Vesterbackalta! Juuri sellasta keramiikkaa, jota olisin itekin halunnu osata tehdä, kun olin kertsukurssilla kolme vuotta sitten. Ja juuri sellasta keramiikkaa, jota olen silmät kiiluen etsiny netistä löytämättä. Pistin tämän paikan nyt korvan taa ja aion kyllä vielä palata jonain paremman budjetin päivänä. Kotiinviemisiksi ostin puisen varrettoman tiskiharjan, maustettua kahvia, pienen keramiikkakipon sekä viisi pientä virkattua kuusenkoristetta, jotka ripustin yllätyksellisesti maihareihin, reppuun, takkiin…

Leineperin ruukilla on auki käsityötalo (nro 3), ja monta käsityöläismökkiä, sekä valkoisen pitkän rakennuksen puodit (joissa noita ihastuttavia huovutuksia ja keramiikkaa.) Eikä tämä ole kaupallinen yhteistyö, vaan pidin aidosti juuri niistä, joita kehuin.