Täydellä innolla palasin sukututkimuksen pariin! Ostin puuhun lisätilaa ja nyt tutkin unissanikin. Uusia ovia avautuu, teen uusia havaintoja päivittän. Eilen löysin hautausmaalta isoisän isoäidin Matildan "kasvatusvanhempien" haudan. Ja koko köörin, joka kartanossa silloin asui; paronittaren sisarten hautoja myös. Tuollaset hetket on aina liikuttavia...
2 kommenttia:
Voi miten ihanaa luettavaa ja katseltavaa.Sukututkimus vie sitten mennessään! Eipä se tietysti haittaa. Hyvä on tietää, mistä on kotoisin! Kaunis tuo latokuvakin! Monta tarinaa silläkin.
Vilukissi; Kiitos kiitos! No niinhän se vie mokoma. Kaikki muu on sivuhommaa joka pitää saada nopeasti pois alta. On kuin joku tauti olis iskeny! :)
Lähetä kommentti