Nyt on joulukortit tungettu postilaatikkoon.
Tässä yks muisto aiheeseen liittyen:
Ainakin 70- ja 80-luvuilla oli tapana jakaa luokkakavereille (ainaki niille kivoille)
joulukortteja. Kortit oli pieniä, useimmiten aika tylsiä, mutta voi sitä riemua kun kortti ilmestyi pulpetille!
Löysin omat vanhat korttini ja tein niistä kollaasit.
Ja sielä oli myös kortti Artolta.
Olin hyvin ihastunu Artoon!
Luokan fiksuimpaan poikaan, joka ei koskaan kiusannu ketään.
Koska Arto oli mukava ja kiltti, hymyili nätisti ja koska Artolla oli luokan pojista kaunein käsiala. Oooo!
Kunnes tyhmä samalla luokalla notkuva serkkuni pilasi kaiken ja kiusasi niin kauan, että oli pakko unohtaa Arto. Varmaan pulpettijärjestyskin muuttu siinä välillä, enkä enää istunu Arton takana.
Eka luokka ja eka rakkaus menee hujauksessa ohi.
Myöhemmin kun musta tuli punkkari, salaa vielä kunnioitin kaikkia maailman kilttejä Artoja; niitä poikia jotka osas piirtää ja joilla oli edelleen kaunis käsiala,
mutta rakastuin tietty renttuihin.
Sillon ei pojat lähetelly enää kortteja.
Mitenkähän nykyään; meilaaksne toisilleen??
2 kommenttia:
Kuviesi korteissa oli todella sitä perinteistä joulun henkeä lumiukkoineen ja valkopartoineen!
Ainakin samanlaiset toiveet ovat lapsilla varmaan tänäänkin.
Sähköiset viestimet tuskin kokonaan korvaavat näitä värikkäitä kuvia, joita voi säilytellä kansiossa vielä vuosikymmenienkin kuluttua.
Sulo Heinonen; Niin, joulukorttimuotikin muuttuu aikojen saatossa. Tässä tosiaan kortteja 70-80-luvuilta. Nykyisissäkin korteissakin on todella paljon hienoja toteutuksia, mutta eniten pidän 50-luvun ja sitä vanhempien korttien kuvituksista. Hyvää itsenäisyyspäivää!
Lähetä kommentti