Älkää luulko että olen raskaana, nyt olen vain eläytynyt pienen lapsen huoltajan rooliin. Olin nimittäin yökylässä ystävättäreni luona ja sain seurailla kolmilapsisen perheen arkea läheltä. Seuraavana päivänä bongasin kirppikseltä Eve Hietamiehen Tarhapäivä-nimisen kirjan. Nappasin halvan pokkarin mielijohteesta mukaani ja nyt olen siis jatkanut tätä pienen lapsen kanssa sujuvaa arkea muutaman päivän. Olen todennut että se on mukavaa, etenkin kun kirjan voi laskea kädestään ja sitten taas palata kaikessa rauhassa, ilman että kukaan kiskoo tai huutaa siinä välissä palaamaan lapsiarkeen.
Samalla olen miettinyt vähän kateellisena miten hienosti lapsia nykyään osataan käsitellä. Itse taisin aikoinani olla niin väsynyt ja hukassa, että en paljon osannut filosofoida. Useimmiten siitä mentiin missä aita oli matalin ja karjuttiin pää punaisena kummatkin (lapsi ja minä) kunnes ääni lähti. Jos ajassa voisi matkustaa muuttamaan joitakin menneitä huonoja hetkiä, menisin sen tekemään. Lohdutuksekseni tiedän että useimmat ajattelevat varmasti samoin!
2 kommenttia:
Aina kun menen kirjastoon, en muista yhtäkään kirjaa mitä olen aikonut lukea. Ratkaisin tämän ongelman sillä, että kun hyvä kirjasuositus tulee, kirjoitan sen älyluurini muistilistalle. Tuo Eve Hietamiehen Tarhapäivä on yksi niistä kirjoista jonka muistin aikoneeni lukea joskus. Tämän blogin myötä sain sen nyt listalleni, ettei enää unohdu. Se on sitten aivan toinen asia kerkeänkö käsillä olevassa lapsi arjessa koskaan lukemaan..
t.Paula
Paula; Nyt kun kirja on melkein luettu loppuun, voin sitä kyllä suositella! Mulla on tapana ottaa kirjakaupoissa tms paikoissa joissa näen kiinnostavia kirjoja, kuvan kännykkääni niistä. Sitten muistan aina välillä tilata niitä nettidivareista ym. :)
Lähetä kommentti