Olen istunut Turun Tuomiokirkon pyhässä viileydessä, juonut jumalaista jasmiiniteetä aurinkoisella kahvilan pihalla, selaillut arkistoja nuttura päässä, löytänyt useita kaukaisia sukulaisia, käynyt Matildan isäpuolen sedän talossa, katsellut miten savenvalaja tekee teekannua, raivannut puutarhaan salaisen polun valkoisena vaahtona kukkivan riippa-omenapuun alle, kontannut kasvillisuuden seassa kädet mullassa, istunut kauniilla näköalapaikalla ystävän kanssa, ärtynyt tekstiilimuseossa museotekstiilejä hipelöivään naiseen, lukenut joka välissä Kristiina Vuoren Disa Hannuntyttären tarinaa, vajonnut itkuun ja epätoivoon, hymyillyt pikkupojalle kädessäni koppakuoriainen, nuuhkinut tervaista ilmaa Luostarinmäen museossa, miettinyt miten voisin elää muutaman neliön huoneessa niinkuin ennenvanhaan, käynyt kiehtovassa kyläpaikassa pitkästä aikaa, hymyillyt sateessa, siirtänyt siivoamista ja siirtänyt siivoamista, nauranut yhä uudestaan puutarhassa hölmöileville oraville, valokuvannut tunnelmia, syönyt pullaa 1800-luvun talossa laihduttamisesta välittämättä, opiskellut pähkinöiden terveysvaikutuksista ja voipunut välillä tylsyyteen, välillä tekemisen paljouteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti