Yhtä aikaa kun mieheni työpaikkaa muuttaa, (olen ollut kantamassa päiväkausia aika painavia lasteja, juoksennellut tikkaita ylös alas ja kiskonut roclaa sinne tänne) pitää tyhjätä myös anopin mökki! Ja se ei olekaan aivan pieni urakka se.
Mutta kaikkein isoimpana asiana tämän kevään aikana on ollut äitini halvaantuminen. Olen ollut kiireinen ja todella huolissani. Välillä käyn touhottamassa pakollisia arkirutiineja kotona päivän tai kaksi, sitten taas lähden (vuoroin muuttoon, vuoroin äitini luo). Kärsivällisyyttä siis tämän bloggailun suhteen!
3 kommenttia:
Jaksamista sinulle, muista huolehtia myös itsestäsi!
Kovasti voimia ja tsemppiä ja muista välillä kuitenkin ajatella itseäskin. Ajatuksissa mukana!
t.Anu
Anonyymi; Kiitos! Pakottaudun syömään aika ajoin vaikka ei ole ruokahalua.
LAulumaan sakki; Kiitos teille kultaiset!
Lähetä kommentti