Voi jestas miten syksyistä, sateista ja puistattavaa onkaan osannu taas olla! Sanonpa vaan, että eikö se vähempikin sade jumalauta riittäisi? En minä valita, en vaan ole yhtään syyssadeihminen! En sitten tipan tippaa. Mieluummin mikä tahansa muu sää. Mutta jos satunnaista sadesäätä ei oteta huomioon, on elo-syyskuu ollu ihanaa aikaa!!
Tässä viimeisen vuoden aikana oon miettiny paljon elämää, sitä mitä haluan ja mitä en halua (esim kompromisseja en enää halua; kun on miettiny omaa kuolemaansa, ei enää halua elää ’älkää ny musta välittäkö’-elämää), sitä miten yllättävää kaikki voi olla (ikinä ei voi tietää mitä nurkan takaa tumpsahtaa), sitä mitä mahtaa vielä olla edessä (varmasti monia vuosia, kenties vuosikymmeniä ja monenlaisia hauskoja asioita) ja ennen kaikkea miten ihanaa on olla elossa! Olen siitä kyllä niin kiitollinen päivittäin.
Mulla kävi tän käden kanssa typerästi. Se kortisonipiikki parisen viikkoo sitten aiheutti odotetusti perhanan intensiivisen kivun ja huolestumisen ja henkisen valmistautumisen leikkaukseen, jossa jännetuppea avarretaan parin cm alueelta. Rouskin kipulääkkeitä, kunnes noin viikon päästä käsi oli yhtäkkiä eräänä päivänä parempi. Hölmistyin ja imuroin yläkerran ekaa kertaa yli vuoteen. Seuraavana päivänä käsi oli vain pikkuisen kipeä enää ja sitten seuraavana ei yhtään. Mikä omituinen ja ilahduttava tunne herran jestas sentään! Joten tein kaikki maailman asiat suurella innolla yhden päivän aikana; poimin omenoita maasta kottikärryllisen ja puusta kymmeniä litroja, kannoin kasvihuoneesta ruukkuja kompostiin, pesin yläkerran lattiat, siivutin kuivurillisen omenoita, pinosin kellarissa motin halkoja ja irrotin konttorissa tapettia ehkä puoli neliöö. Oli niin mahtavaa olla taas terve! Paitsi että. Tää oli just se piste, josta yks ystävä varotteli, että älä tee sitten mitään, vaikka käsi tuntuu terveeltä, koska ei se vielä ole! Siispä käsi taas kipeytyi. Minä uskomaton ääliö!!! Sen jälkeen on eletty taas superhissukseen.
Jos nyt jo voi sanoa jotain koostetta kesästä, niin onpa kyllä ollu ihana elämyskesä! On ollu roppakaupalla taide-elämyksiä, mukavia pieniä matkoja, hyviä hetkiä lapsuudenmaisemissa, upeita hotelleja, rauhallisia puutarhahetkiä, ihanaa veneilyä, ystäviä, kirjoja, elokuvia, teatteria, vesijumppaa ja saunomista, hemmotteluhetkiä, ja toivoa! Vaikka onkin ollu tosi paljon lääkärikäyntejä ja kaikenlaista painia eri viranomaisten kanssa, niin päällimmäiseksi ne ei ole mieleen jääneet. Ja vaikka huomenna on taas syöpäkontrolli, niin en ole siitä niin hermona kuin aikaisemmin. Oon aika hyvin päässy jaloilleni, vaikka olo ei miltään kantilta olekaan normaali vielä. Tällä hetkellä kuitenkin kaikki on suhteellisen hyvin ja elämä näyttää valoisalta.
