Perjantaimietteitä

 

Aurinko, aamusumu, usva peltojen yllä, auringonlasku, sirkkojen siritys - kaikki sellaisia asioita jotka uppoaa mun sieluun! Tosin sirkkojen sirityksestä täytyy sanoa, että sitä en enää kuule, se pitää vain muistella. Voi olla, että en kuullut viime kesänäkään, mutta pari vuotta sitten mielestäni vielä kuulin. Vähän ärsyttävää huomata miten kroppa rapistuu vähä vähältä, eikä sille voi mitään. Ja täällä sisällä olen minä, aina ihan iätön ja samanlainen. Ja tiedän, että samalta tuntuu vaikka olisi 100-vuotias! Onhan se nyt jotenkin traagista, että itse näkee vain sen nuoren innokkaan Thildan ja muut näkee köpöttelevän puolikuuron ja harmaantuneen eukon. Ainut lohtu on, että näin käy ihan kaikille. Ja ne vasta traagisia onkin, jotka yrittää hidastaa kehon ikääntymistä kaikenlaisilla täytteillä ja lisäkkeillä! Voi apua, en edes tiedä itkisinkö vai mitä tekisin, kun näen jonkun nuoren, joka on jo luisunut sille tielle.

Josta päästäänkin kätevästi aiheeseen kehopositiivisuus. Sillähän käsittääkseni paljon tarkoitetaan sitä, että muille ei saa sanoa mitään tai pyöritellä silmiään tai hymähdellä ja virnuilla millään tavalla, eikä edes tuijottaa, vaikka kulkisivat sukkahousuissaan pitkin kylänraittia Iinesankka-huulissaan tai mitä ikinä. Etenkään, jos ovat miespuolisia olentoja! Siinä varsinkin pitäis olla tyyni ja sillee, tosin hiukka sellanen ’tonnin seteli’-ilme mulle ainakin tulis. Elikkä nykyään saa näyttää suunnilleen aivan miltä vaan, mutta kukaan ei saa reagoida siihen mitenkään. Onhan se nyt tosi kummallista! Sillon minun nuoruudessa, pronssikaudella, jos joku veti tukkansa vihreeksi ja leikkas irokeesin, niin se varsin tarkotti, että kattokaa mua saatanan tylsät tavikset! Ja nyt onkin päinvaston, että älkää reagoiko - taikka muuten on turvaton tila. Vähän niin ku se yks Putous-hahmo, se teinipoika joka hoki vähän väliä ”älä kato!!” Se oli mun mielestä aivan hulvattoman osuva karikatyyri nykyajasta! Sanonpa vaan, että siinä vaiheessa kun raavaat miehet alkaa kulkee sukkahousuissaan ja laittaa botoxia huuliin, niin mää teen itsemurhan! Se jos joku on yksinkertasesti hyi ristus!!

Mä ajattelen sen käsitteen kehopositiivisuus hiukka eri tavalla. (En mää ny tietty kellekään tuolla kaduilla kommentoi, vaikka ois miten hirvee mun silmään, ei siitä oo kyse.) Mun mielestä tervettä kehopositiivisuutta on se, että sä pystyt vaikkapa kohtaan itsesi ilman meikkiä, menemään mihin vaan tilaisuuteen meikittä, koska sä olet luomuna kaunis, niin kuin ihminen on. Tai että sun ei tarvii joka työaamu viettää kahta tuntia hiuksia pesten ja piipaten, jotta kehtaat mennä työkavereitten eteen. Taikka se, että sä voit aivan rentona mennä vaikka linnan juhliin ilman korkkareita, jotka edelleen on yks naisen hallinnan salakavala ja erittäin typerä muoto, jolle ollaan vaan sokeita. Että jollain lailla me ajatellaan siitä kehopositiivisuus-asiasta varmaan vähän eri lailla!

Mää oon menny ihan solmuun jo ajat sitten, kun toisaalta me nykyään ollaan (muka) kamalan avarakatseisia ja sitten samaan aikaan on tiukemmat normit kuin 1600-luvun kirkkoherran pikkupiialla, että mitä saa sanoa ja mitä saa ajatella! Pirun hyytävää, että paketti, jota pitäis karttaa viimeseen asti, on myyty meille edistyksenä ja suvaitsevaisuutena. Mihin katosi se satojen vuosien punnerrus, että päästiin länsimaalaiseen maailmaan, joka me oltiin vielä vuosituhannen vaihteessa, kun nykyaika vesittää kaiken. Anteeksi nyt vaan, mutta eletäänkö me jossain Afganistanissa vai? Tätä jään miettimään koko viikonlopuksi ja koetan pysyä tolpillani.