Käsi (ranne) ei ole enää paisunut, eikä punainen, eikä kuumottava. Mutta se kipu, joka ranteessa ja käsivarressa oli ennen piikkiä, ei ole kuitenkaan hävinnyt mihinkään. Tosin lääkäri sanoikin, että katsotaan nyt lokakuun puoliväliin… eli oletan sen parantumisen kestävän kauemmin kuin päivän pari. Huvittavaa tässä on se, että eräs työterveyslääkäri sanoi mulle, että ’kun sulle pistetään TAYSissa se kortisonipiikki, niin se on kuule samana iltana terve! Voit mennä vaikka heti töihin’. Ite olin hieman skeptinen; mitä lie elämänviisautta kertynytkin kallon pohjalle, että ei kai se nyt ihan noinkaan voi olla, yli 7kk kivun jälkeen.
No, mutta eilen sitten illalla duunailin keittiössä ja käännähdin vähän liian vauhdikkaasti tiskipöydän suunnasta ja löin oikean jalkani keskivarpaat tuolinjalkaan. Ei mitenkään kauhean kovaa, mutta tarpeeksi kovaa muutamalle kirosanalle kuitenkin. Sen jälkeen oikea jalka on ollut aika omituinen. Siis siihen ei tullut murtumaa, eikä mustelmaa, eikä mitään näkyvää, mutta siinä on hölmö tunne, ihan kuin joku hermo olis vähän vaurioitunut. Samanlainen tunne on vasemmassa jalassa, jonka jalkapöydän löin kuukausia sitten vessan oveen unenpöpperössä. Siinä on tumma viivamainen jälki ja se on ollut kauan aristava, tosin nykyään vain hölmö. Vähän kuin jotenkin puutunut tai jotain. Mietinkin, että onkohan sillä päkiöiden ja varpaiden neuropatialla, joka tuli sytostaateista viime syksynä, jotain tekemistä sen kanssa, että pienikin vamma tuntuu aivan omituiselta. Vähän kuin varvas olisi irti, mutta kuitenkin kiinni. No varvas taipuu kyllä ja toimii muutenkin ja varpaissa on tunto, mutta tunto ei ole jollain tapaa kuitenkaan normaali. Olis kiva kuulla onko muilla neuropaatikoilla samanlaisia kokemuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti