Kaksi vuotta sitten olimme Pykeijassa ensimmäistä kertaa ja koska tämä ’suomalaiskylä’ on tunnettu Bistrostaan, joka tarjoilee mm kuningasrapua ja valaanlihaa, söimme silloin ensimmäisen kerran valasta! Se oli niin hyvää, että sanoin, että tätä haluan tulla syömään uudelleen! Olikin tarkoitus tulla vuosi sitten, mutta silloin olin syöpähoitojen kourissa, enkä voinut tai jaksanut lähteä mihinkään. Ajattelin tuolloin vain, että voi kun vielä tässä elämässä saisin syödä valasta! Nyt me sitten toteutimme haaveen ja tulimme tänne uudelleen. Kyllä se vaan niin on, että valaanliha on kokemisen arvoista. Alkupaloiksi otimme puoliksi ’Viikinkilankun pohjoisen mauilla’, johon kuuluu kylmäsavustettua ruijanpallasta, kylmäsavustettua valasta, suolainen poron kieli (sen sijalla meillä oli poron sydäntä), höyrytettyä kuningasrapua, kylmäsavulohimoussea, puolukkaa, marinoituja sieniä, marinoitua sipulia, sekä miniuuniperunaa. Tässä annoksessa parasta oli kylmäsavulohimousse! Veipä kielen mennessään. Kuningasrapu oli sitä vastoin yllättävän mietoa.
Valastajan pata oli ihanaa!! Niin pehmeää lihaa en ole eläissäni syönyt. Tässä padan maussa oli hienoinen maksaan vivahtava sivujuonne. Valaan pihviä maistoin miehen lautaselta vähän ja se oli juuri niin makoisaa kuin muistinkin. Pehmeää lihaa ilman maksavivahdetta. En osaa oikein kuvailla valaan makua, se on niin omanlaisensa. Sitä ei oikein voi verrata mihinkään muuhun lihaan. Maku on miedompi kuin esim riistan maku, kalaa tämä ei muistuta vähäisimmässäkään määrin ja rakenne on hyvin pehmeä (ei murea, vaan pehmeä!) Joten jos vähänkin kiinnostaa, niin suosittelen!
 |
| Valastajan pataa |
 |
| Valaan pihvi |
 |
| Viikinkilankku pohjoisen mauilla |
 |
| Bistro |
Alkumatkan aurinko vaihtui pilviseksi sääksi ja vettäkin oli ilmassa. Olin hurmaantunut väreistä, joita näkyi joka puolella! Maaruska on melkeinpä vielä ihanampi kuin puissa oleva. Seuraavaksi matka jatkuu Kirkkoniemeen ja siitä itään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti