Matka jatkuu. Näitä on aika kiva katella kaikes rauhas kotona! Paikan päällä toivoin, että jonot olis menneet sutjakkaammin eteenpäin ja ihmiset olis ällistelleet ja jumittaneet vähemmän. Helle nääs!
Suurissakin ikkunoissa oli noita kivoja kaihtimia. Ja puuta oli todella paljon! Ja tyylikkäitä lamppuja.
”The Garden” jaa - enpäs hoksannut kiinnittää huomiota heidän puutarhaansa.
Wau, WAU, wau!
Yhden talon eteisen tasolla oli tuollainen kivan muotoinen pömpeli…
…joka osoittautui puhelinpiiloksi! Minä yleensä saan puhelimeni piilotettua muutenkin. Saatan vaikka kesken puhelun panikoitua, että apua, missä mun puhelin on… (’äiti, se on sun korvalla’)…
No tämä oli pirun hieno kaakeli!
Ja niitä harvoja ammeita! Piste jos toinenkin!
Mun mielestä on hauskaa, että isojen jätti-ikkunoiden rinnalla suositaan myös aika pieniä kapeita ja korkeita ikkunoita.
Mikä rauhoittava värimaailma, ihanat pinnat ja kiva valo!
Tämä valaisin sai haukkomaan henkeä; miten paljon rasvaista pölyä tuonne kertyykään ja sitten tipahtaa kääryleenä ruokailijan sushipötköjen sekaan…
Vain harmaata ja puun eri sävyjä, mutta rauhallista ja kaunista.
Leikkokukilla oli tietysti stailattu yhtä jos toista olkkaria, mutta oikeestihan niillä pöydillä lojuu tutti, sukka, kännykkä ja juomalasi. Siis sitten kun niissä eletään.
Nää naulakot oli hyvin viehättävät!
Vaalea sauna, mutta kivat muodot.
Nurkan seinäkoriste oli loistava keksintö! Pitääkö aina olla muka koko seinä tapetoitu?
Aika ison oloinen tuo saareke. Mutta jos siinä on just kokattu, niin mahtuuko siinä oikeesti myös syömään? Edes sen aamupalan? Saarekkeiden huono puoli on, ettei niitä voi siirtää. Ite suosin vanhanaikaisesti irrallisia sivupöytiä.
Miten pienellä jutulla lampusta saakaan kauniin ja herkän!
Nonni. Lempäälässä ollaan. Selkeesti.
Mietin sitäkin, että kun minä olen sellainen veden roiskuttelija, niin paljonko tuosta hanasta onnistuisi roiskimaan pöydässä istujan niskaan.
Kouluakin kurkkasin, kun sitä kehuttiin. Paljon söpömmät naulakot kuin mun kouluissa aikanaan. Vaikka oli nekin ajalle tyypillisen tyylikkäät.
Kivojakin juttuja kouluissa on nykyään. Näköjään.
Ja tämä koulun ovi oli yks hienoimmista!
Huuvat on siirtyneet vallan alaspäin.
Sen verran on kokkaillessa tursunnut kaiken maailman maidot ja marjamehut pitkin hellaa, (ja kaikki muukin mahdollinen), että näistä liesistä ne kyllä valuis oitis paitsi tonne tuulettimeen niin myöskin saarekkeen reunaa myöten lattialle. Kuvitelkaa, mustikkamehu valumassa vaaleaa puupintaa alas…
Mietin myös sitä, kun ovet usein aukee jollain painalluksella, eikä nupista kiskomalla kuten ennen, että miten nopeesti niissä ovipinnoissa näkyy tahmatassun jälkiä. Niitähän saa olla jynssäämässä alvariinsa.
Lamppu ja taulu ne taas mätsäsi minun silmään. Vaikka en ehkä tuollaista varjostinta ite hankkisi, niin onhan se vinkeä.
4 kommenttia:
Viimeisessä kuvassa ihana valo. Kaunis on kotikin 😍
Minulla on makuuhuoneessa kangaspäällysteisiä lamppuja. Imuroin niitä pari kertaa vuodessa. Hyvinä ovat pysyneet. Keittiön lähelle en kyllä millään muotoa sellaisia haluaisi...
Kiitos! 😊 Ja onneksi oli kaunis päivä, niin että valoa riitti!
Niin, imuroimalla ne varmaan pysyy siistinä - elleivät ole liian herkkiä imurille. Ite en ole ikinä imuroinut lampunvarjostimia ja muutenkin inhoan imuroimista. 😄 Ehkä siksi aina ällistelen lamppuja… tai kaikkea pölyä keräävää. Pitäis ehkä hankkia siivooja.
Ihania nämä sun asuntomessupostauksesi (toki kaikki muutkin). Ja sun havaintosi on ihan parhaita. Todellinen elämä meets asuntomessut. 😂
Anteeksi tyhmyyteni, mutta en tajunnut puhelinpiilon ideaa. Keneltä puhelin pitää piilottaa? Itseltään?
Kiitos Satu! 😄
Joo, itseltään! Että paluu 80-luvulle, jolloin kukaan ei tuijottanu iltakaudet puhelinta, paitsi ehkä teini, joka odotti sen tietyn soittoa.
Mä olin siellä kyllä vähän ynseä, mutta oon myös realisti ja käytännöllisyyden kannattaja. Olikin hauska lukea ammattijärjestäjän huomioita messukodeista. En ollu huomannu niitä kaikkia kömmähdyksiä, mutta osasta oltiin ihan samaa mieltä. 😉
Lähetä kommentti