Huomenta vaan! Nukuin tänään puoli yhteentoista! Heräsin kyllä hetkeksi ennen kahdeksaa, mutta koska tänään ei ole mitään menoa tai kukaan (remppamies vaikka) ei tunge meille kukonlaulun aikaan, niin nukuin sit niin pitkälle kuin hyvältä tuntui. Luinkin hiljattain jostain, että Letrot aiheuttaa mm väsymystä ja huomaan sitä kyllä vähän itsessäni. Nykyään jopa saatan nukkua päikkärit, vaikka viimeks oon nukkunu päikkäreitä säännöllisesti joskus 35 vuotta sitten, eli lukioaikana.
Keitin juuri aamukahvit, koska aamu on aina tällaisina hetkinä hyvin hidas. Laitanpa tähän kahvilakahvikuvia. Tai oikeesti kuvassa on chai latte, koska en pysty juomaan kahviloiden kahveja, vaikka kuinka haluaisin ja välillä yritänkin. Maha vaan menee ihan sekasin ja koko ilo kääntyy harmiksi. Eikä se sitä paitsi nyt niiin hyvää ole miltä aina näyttää. Viimeks ostin asemalta junaan sellasen mukana kuljetettavan kahvikupposen tai kahvipahvin ja olipas se hienoa, vaikka se kahvi oli aika pahan makuista. Oli kerrankin sellanen fiilis, että ai tältä noista ihmisistä tuntuu, jotka trendikkäästi vaeltaa kiireisen näköisenä jonnekin kahvikuppi kädessä. Tai pitää varmaan sanoa kahvimuki, vaikkei se oikeasti ole kumpikaan. Olispa hassua kulkea kiireisenä Hämeenkatua vaikka kello yhdeksän aamulla sellanen mummon posliinikahvikuppi kädessä ja hörppiä siitä. Tai mikä vielä parempaa, kädessä (kolmen sormen varassa) olis vain se tassi, jossa olis maitokahvia piripintaan ja sit ois sokuripala huulten välissä ja sit ryystäis kauheella hörppynällä sitä aamukahviaan ja koettais samalla varoa, ettei se juoma leiju asfalttiin. Pitäis ehkä kokeilla!
Herätessä ajattelin, että tänään vois käydä pyörällä kaupassa, mutta sit alkoikin yllättäen sataa. Ja nyt vuoron perään sataa ja ei sada, vaikka koko ajan paistaakin. Istun siis sohvalla ja mietin, että taidan katella Minun Afrikkani-elokuvan loppuun. Se on semmonen ihana kesäelokuva, josta tulee kaipuu jonnekin yli sadan vuoden takaiseen Afrikkaan. Niinhän ei saisi varmaan nykyään tuntea, kun se on kai syrjivää ja mitä kaikkea. Ei saisi etenkään olla mielikuvituksessaan siirtomaaisäntä tai emäntä 1910-luvulla. Mietin vaan, että koskahan siihenkin maanosaan olis ekat koulut pystytetty, jos ei siirtomaaväki ja kirkot olis puuhakkaasti niitä pystytelleet. Ja toinen ’kielletty’ paikka joka muhun vetoaa, on 1920-luvun Kiina, niinku elokuvassa ’Rakastaja’ (kirjana ’Pohjois-Kiinalainen rakastaja’), sittemminhän Kiinasta tuli monella lailla surkea paikka pitkäksi aikaa. Joskus mietin, että millanen maailma mahtais olla, jos ei olis käyty yhtään sotaa tai taistelua koskaan? Se on niin outo ajatus, etten osaa edes miettiä miten täällä elettäis. Mutta sellanen tietokonepeli olis kyllä tosi magee, jossa vois muokata historiaa ja sit näkis, että miten nykyhetki muuttuu. Vois antaa tsaarien elää ja se muuttais ainakin sen, ettei olis Lenin-museoo. Ehkä siinä kohtaa musta tulis peliriippuvainen, elikkä parempi ettei sellasta sit olekaan.
