Acqua di Parma; Arancia di Capri

 

Acqua di Parma on lähtöisin pienestä tehtaasta, joka sijaitsi Pohjois-Italian historiallisessa Parmassa. Ensimmäinen tuoksu, Colonia, julkaistiin 1916 ja sitä käytettiin miesten nenäliinoissa. Tuohon aikaan tuoksut olivat yleisesti paljon vahvempia ja raskaampia, joten tämän tuoksun keveys saavutti heti suosiota Euroopassa. Amerikassa se tuli tunnetuksi 1930-luvulla. Esimerkiksi Cary Grant, Ava Gardner, sekä Audrey Hepburn olivat tuoksun suuria ihailijoita. Nykyään Acqua di Parma tekee tuoksujen lisäksi myös kynttilöitä, kylpytakkeja ja nahkatuotteita. AdP avasi ensimmäisen putiikkinsa Milanoon 1998, Pariisiin 2012, Roomaan 2014 ja Miamiin 2017. AdP siirtyi LVMH:n omistukseen 2001. Arancia di Capri-tuoksu kuuluu sarjaan Blu Mediterraneo, ja se julkaistiin vuosituhannen vaihteessa.

Fragrantica sanoo tuoksusta näin;

Top Notes:

Orange, Sicilian Mandarin, Bergamot, Lemon

Middle Notes:

Petitgrain, Cardamon

Base Notes:

Caramel, Musk

Tuoksun kesto:

Keskiverto

Tuoksun voimakkuus:

Intiimi

Kohderyhmä:

Unisex

Tuoksu on kevyt ja raikas tuulahdus sitruksisia nuotteja. Ajan myötä sitrus vähenee ja tuoksu vaimenee alun pirteydestä miellyttävään pehmeyteen. Tuoksu ei käy päälle, mutta kestää keskivertoisesti. Ja tämä tuoksu sopii minusta hyvin kaikille. Joskus onkin vähän hassua, että tuoksut luokitellaan marketeissa hyvin tiukasti miesten ja naisten tuoksuihin, sillä joskus se ei mene yhtään nappiin. Se on vähän samalla tavalla kuin sateenkaaressa punaisen ja keltaisen välillä on oranssi. Ei tiukasti kumpaakaan, vaan molempia. Olen käyttänyt useita Acqua di Parman tuoksuja vuosien mittaan. Monet niistä muistuttavat toisiaan ja ihan perus Colonia on ehkä paras! Se on selvästi voimakkaampi kuin tämä. Yleisesti sanoisin, että tämä on hyvä kesätuoksu ja etenkin arkeen oikein hyvin sopiva.

Acqua di Parma

 

Arancia di Capri on tuoksu, jonka päätin avata ensimmäisenä. Useimmat Acqua di Parman tuoksut on kevyitä, kesäisiä, sitruksisia päivätuoksuja. Niin tämäkin.

Ensivaikutelma on tosiaan kovin sitruksinen, mutta saman tien siitä huomaa, että kyse ei ole pelkästä sitruunaisuudesta. Mietin jonkin aikaa, mikä se vieressä oleva tuoksu oikein on, kunnes päädyin mandariiniin! Ja sitähän se fragranticakin tälle näyttää aika vahvasti. (Mitä isompi kuvake fragrantican kuvauksessa, sen voimakkaampi tuoksunuotti.) Pidin sitrustuoksuista joskus valtavasti, mutta sitten vähän kyllästyin niihin ja onneksi aloin löytää niche-maailmasta kaikenlaista muuta kiinnostavaa. Siksi mandariini on hyvä kaveri sitrukselle.

Keskituoksu valtaa alaa hiljalleen alun jälkeen. Siinä pitäisi olla petitgrain ja kardemumma. Sitruksisuus on tosiaan mandariinikaverinsa kanssa vaipunut takavasemmalle, mutta en oikein osaa löytää tästä kardemummaa. Pohjatuoksuksi on kerrottu karamelli ja myski. Tiettyä vienoa karamellisuutta tuoksussa erottuu kyllä. Tämä parfyymi ei ole päällekäyvä, eikä hyökkäävä. Jotkut parfyymit hyökkäävät naapurienkin kimppuun, mutta tämä on hyväkäytöksinen. Yleensä en lisää parfyymiä päivän mittaan, mutta tämän kohdalla niin kävi. Tuntui, että noin viiden tunnin kuluttua kaikki oli jo hävinnyt. Se on ehkä hiukan vähemmän kuin keskivertohajuveden kesto.

Suosittelenko? Kyllä, jos pidät rauhallisista sitrusmaisista tuoksuista, sillä kyllähän se mandariinikin sinne sitrusperheeseen lasketaan. Itse olen tyytyväinen kyllä. Mutta samalla heräsi halu tutustua enemmän Acqua di Parman tuoksuihin. Haluaisin kovasti vertailla niitä kaikkia keskenään! Laskujeni mukaan merkillä on yli 80 hajuvettä, joista osa on miehille tarkoitettuja, osa naisille ja osa molemmille. Tämänpäiväinen on luokiteltu molemmille. Joskus niche-tuoksuissa miesten tuoksu on tosi jees myös naisella, mutta aika usein ne onkin luokiteltu unisex-luokkaan eli molemmille.

Oikeastaan nykyään koetetaan välttää tiukkaa luokittelua miesten ja naisten tuoksuihin. Monet miehet harrastavat nykyään parfyymejä ja naiset uskaltavat kulkea muussakin kuin kukkaistuoksupilvessä. Mutta toki on sellaisiakin tuoksuja, jotka on selvästi toisen sukupuolen juttuja. Olen joskus haksahtanut kokeilemaan jotain sellaista miesten tuoksua, joka on selvästi partavesimäinen ja sehän on melko kamala naisen hajuvetenä. Myöskään en näe miestä kovin kukkaisessa tuoksussa. Tokihan nämä on makuasioita ja niitä saa rikkoa. Mutta vinkiksi sanoisin, että älkää ainakaan suomalaisen marketin kemppariosastolla uskoko 100% sitä jaottelua miesten tai naisten tuoksuihin. Tuntuu, että kempparimyyjät ovat hiukan vanhakantaisia tässä asiassa…