Mylsän kirjahalli on paha rasti…!

 

Hmm. Jälleen iso pino kirjoja kainalossa, kun lähdetään täältä Myllykoskelta pois. Kymikantri on tapahtuma, mutta Reunan kirjakauppa ja kaupan takapihalla oleva kirjahalli on niitä, joihin minä liimaudun. Ostin ’Wivi ja Hanna’-kirjan, mutta muut on ilmaiseksi hallista haalittuja. Vakoilen jokaisesta kirjasta kahdeksannelta sivulta kolmannen lauseen…

”And Finland has the world’s highest suicide rate besides.”

”Se oli ainoa mahdollisuus, avoimesta ovesta näkyi vihamielisten hiukkasten pilvi joka tuli virraten portaikosta yläkertaan.”

”Ajettiin niin lujaa, että saatiin sakkoo Montreux’ssa.”

”Omaan nuoruuteeni kuuluivat ehdottomasti Anna ja Emilia.”

”Professori ei ainoastaan opettanut.”

”Kimeä, uliseva koiranhaukunta särki puiston äänettömyyden niin että neiti Pelkonen pelosta jähmettyen epäili sen kuuluvan kautta koko kaupungin.”

”Hän näytti olevan vähän alle kuudenkymmenen, ja vaikka hän ei ollut erityisen komea, hänessä oli sitä ikääntyvien miesten viehätysvoimaa, joka saa alkunsa pikemminkin itseluottamuksesta kuin ulkonäöstä.”

”Jokainen hyvä kirja auttaa tarkastelemaan maailmaa ja ihmisyyttä hieman uudesta näkökulmasta.”

”Päiviin liittyvät sananparret ja uskomukset on tässä työssä osin selitetty vanhojen, nykypäivän kaupunkiympäristössä harvemmin vastaan tulevien sanojen osalta.”

”Naisen vaatetus oli sekin valittu luomaan vaikutelma epäsovinnaisesta yksilöstä, jota ikävuodet eivät kesyttäneet ja latistaneet.”

”Oi”, hän hihkaisee, ”uunituoreita sämpylöitä.”

”Se mitä himoitsemme muovaa meidät.”

”Lähellä jokea Katri aivan kuin upposi rinteeseen.”

”Varmasti se oli jo silloin suunnitellut kirjoitusten julkaisemista ja siksi kai se minultakin oli niitä kirjeitä aluksi havitellut.”

”Yhdessä rekoista on mustekala, toisessa sinisen ja punaisen kirjava Vauhtihirviö, kaksi muuta kuljettaa maailmanpyörää ja loput hinaavat pelikojuja ja tuovat karusellihevoset, mikä onkin kaikkein tärkeintä.”

Bändeistä voisin mainita Huojuvan ladon, joka esiintyi lauantai-iltana kirjahallissa. He esitti mm ihanan Suomen hevosen, joka on tuttu Folkswagenin ajoilta. Folkswagen on yks mun lempparibändejä ja niiden biisit soi välillä päässä päiväkausia.

Kouvola - Mylsä - mökki

 

Tänäkin kesänä päätettiin suunnata Mylsään kantreille, eli Kymikantriin Myllykoskelle, vaikka meillä ei olekaan enää käytettävissä omaa suloista pientä asuntoautoamme. Vuokrasimme huoneiston paikallisesta kerrostalosta viikonlopuksi ja ajattelimme, että siinä ratkaisu. Kävelyä tapahtuma-alueelle olisi vain pari korttelia ja varmuudeksi otettiin mulle rollaattori mukaan. Noh, viikko sitten huoneiston vuokraaja ilmoitti, että huoneiston kylppäriin ei tulekaan vettä, että otatteko sen silti? Mietittiin, että okei jos on sanko mukana, jolla saa keittiöstä vettä wc:n vetämistä varten, niin pärjätään kaksi yötä niinkin. Keskiviikkona tuli uusi ilmoitus, että nyt koko huoneisto on ilman vettä. No sehän kuulosti jo niin hankalalta, että peruttiin koko juttu.

Otettiin käyttöön Plan B ja varattiin huone Kouvolan keskustasta pienestä hotellista. Sieltä on vartin ajo Mylsään, eli ihan jees. Siis sittenkin kantria ja kirjoja! Joku ehkä muistaakin, että olen hehkuttanut tätä tapahtumaa edellisvuosina erityisesti kirjojen takia…

Ja koska Kouvolassa oltiin, niin piti tsekata, että mitä muuta nähtävää lähistöllä mahtaa olla. Kaikkien aikojen lempielokuvani (vanhojen Suomifilmien genressä) on Ratavartijan kaunis Inkeri, jonka yksi oleellinen kuvauspaikka on Kuusankoskella, tarkemmin sanoen ratavartijan mökki Kymijoen varrella, osoitteessa Multahovintie 264! Se piti tietysti käydä bongaamassa ja samalla toteamassa, että kyllä ne ennenkin on osanneet kuvata niin taitavasti, että olen aina luullut mökin olevan järven rannassa, rautatiesillan kupeessa, vaan ei. Mutta elämyshän tuo oli nähdä.

Koska koetan välttää ihmismassoja, kökötin pääasiassa siellä, missä väkeä oli vähän, eli ulkona silloin kun hallissa soi kantri ja hallissa silloin kun ulkona tapahtui. Katsokaapa muuten keikkalavan takaseinää; ei taida monessa olla vanhoja ryijyjä akustiikkamattoina.

Ja halutessaan olisi voinut opetella vaikka rivitanssia kantrin tahdissa. Minä kun en tanssi, niin tyydyin seurailemaan nättiä menoa vain sivusta. Jännä muuten, että yksikään mies ei koko viikonlopun aikana näyttänyt liittyvän tanssiporukan jammailuun, ainoastaan rohkeat naiset tanssivat milloin ulkona, milloin hallissa! Hyvä leidit!

Myllykoski on melko kuollut vanha tehdaskaupunki, jossa on kuitenkin aika paljon kaunista arkkitehtuuria. Kylänraitti täynnä 1950-luvun rakennuksia aika lailla tyhjillään. Harmi! Muuttakaa cityläiset maalle ja tehkää jotain näitten kuolevien pikkupaikkojen hyväksi!

Kirjahalli, ah tuo kirjataivas, on aina niin uskomaton paikka! Tosin tänä vuonna en ottanut sieltä ainoatakaan kirjaa mukaani, koska koetan himmailla kirjojenkin hankintaa.

Toinen puoli hallista on pyhitetty tietokirjoille, toinen romaaneille. Voi apua ja kääk. Parempi kuin ei katso kovin tarkasti!

Ja koska pihapiirissä on se ihana kirjakauppa Reuna kustannus, niin sieltähän mun käpälään aina tarttuu kuitenkin jotain! Tällä kertaa ostin kirjat Aseman nainen (siitä viiskymppisestä naisesta, Sarista, joka on asunut Helsingin asemalla jo yli 10 vuotta), Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (romaani naisesta, joka potee eroa ja koettaa selviytyä) ja Kalman karamellit (keskiajan aitojen murhajuttujen ruotimista monesta kulmasta - siis tiedettä ja historiaa yksissä kansissa).

Ja koska hotelli oli varattu vain yhdeksi yöksi, lähdimme lauantaina alkuillasta ajelemaan mökille. Miten ihana onkaan solahtaa tuttuun paikkaan, omien peittojen pehmeyteen ja lukea uusia kirjoja!

Kirjaliiteri ja Kymikantri (tässä järjestyksessä)

 

Tässä sitä taas ollaan, kirjahuuman keskellä! Oikeastaan me tultiin Myllykoskelle Kymikantriin, mutta koska tämä festari on nimen omaan kirjakaupan takapihalla ja osittain myös Kirjaliiterissä, niin kirjoja ei voi välttää. Vähän kun veis alkoholistin alkoon, jonka takapihalla on pulloliiteri, josta saa ottaa niin monta pulloa kuin haluaa ja jaksaa kantaa. Te ymmärrätte. Tämä on hiukan tuskallista.

Ensin notkuimme perjantai-illan tapahtumapaikalla kuunnellen kantria ja ostaen vähän musiikkia (minun mukaan tarttui Queen ja Abba eräästä vanhojen cd-levyjen laatikosta) ja sitten nukuimme asuntoautossa radan varressa ja ihmettelimme kaikkia niitä venäläisiä tavarajunia, jotka raskaina, pitkinä ja uhkaavan tummina jyrisivät ohi. (Vieläkinkö me todella teemme kauppaa venäjän kanssa?)

Sitten heräämme rankkasateeseen ja alamme valmistautua uuteen päivään. Lauantai alkaa perinteisesti totta kai kirjakaupan koluamisella, niin nytkin. Tarjolla olisi niin, niin paljon ihastuttavia ja kiinnostavia kirjoja! Kirja Trumpin fanittajista (niinpä, herää kysymys, että miksi heitä on) ja kirja Zelenskyistä. Kirjoja historiasta, tästä päivästä ja tulevaisuudesta. Kaikkea semmoista, joita on turha hakea Suomalaisen kirjakaupan askartelulankojen ja designtuotteiden seasta. Ainakin siltä tuntuu.

Tällä kertaa rahaa on vain vähän, vaikka eihän sitä koskaan ole niin paljon kuin haluaisi, joten en haali syliini kirjoja sekopäisenä ja hysteerisenä. Onneksi en ole rikas, koska silloin ainakin tarvitsisin kirjahallin pihaani.

Joskus ahdistuin valtavasti, kun tajusin, että en voi elämäni aikana mitenkään lukea kaikkia kirjoja, joita haluaisin. Miettikää; kaikkien kiinnostavien tieteenalojen, kaikenkielisten versioiden ja kaikkien aikojen kirjojen kappaleiden määrä olisi valtava. Niiden kaikkien listaaminenkin olisi jo mahdoton tehtävä, saati sitten lukeminen.

Viime vuonna ostin täältä Ismo Leikolan ensimmäisen kirjan ja nyt tietysti tulin hakemaan toista. Sen lisäksi käteen osui 1950-70 lukujen kotimaisen arkkitehtuurin ja sisustuksen teos Momo. Tähän rahat riittivät tällä kertaa ja ehkä hyvä niin.

Tässäkin kirjakaupassa (eli kulttuuritalossa) myydään hiukan muutakin kuin kirjoja, tai no, miten sen ottaa. Kirjoista tehdyt laukut on tavallaan kirjoja kyllä nekin. Tai olivat. Ja osittain ovat yhä. Viimeksi täällä oli vielä kangaspuutkin, mutta nyt ne lienee siirretty jonnekin pois näyteikkunalta. Jollakulla oli niissä kudelmat kesken, eli pelkkä koriste se ei ollut.

No ja sitten kipin kapin sinne kirjaliiteriin ennen esitysten varsinaista alkua ja porukan tungeksimista häiritsevästi edessä. Ah! Täällä sitä pieni pää sekoaa, saati sitten iso. Waude!

Bändiä vilkaisen kohteliaisuudesta, vaikka eipä se kirjojen kimpussa häärääminen heitä haittaa, koska tämähän on vasta soundcheck. Ilmankos täällä on vasta näin vähän väkeäkin. Etsin Merete Mazzarellaa, sillä tein hänen kirjoistaan eilen listan ja totesin, että hyllystäni puuttuu viisi Mazzarellaa! Mitä mitä?!! Luulin, että niitä puuttuu kaksi. No hyllyssä näkyy kyllä olevan Mazzarellaa, mutta ei tietenkään niitä puuttuvia.

Onnesi tällaista paikkaa (kirjakauppa ja halli) ole meidän lähellä, sillä minäpä se polleana kantaisin kyllä kaikki rahani tänne! Ja sen lisäksi vielä tyhjentäisin hallista ison lohkon omalle yöpöydälleni, joka jo nyt notkuu kirjoista!

Minulle sanotaan aika ajoin ihan sileäotsaisesti, että miksi et käy kirjastossa? Säästyisi rahat ja tila! Mutta se on vallan mahdoton ajatus! Joskus kun olin kategoriassa ’maailman köyhin’ (niin kuin lapseni luuli meidän olevan), käytin kirjastojen palveluita ahkerasti. Sittemmin se hiipui. Juurikin mietin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että minulle kirja on vähän kuin vaate; ei niitäkään voi vain lainata! Perusvalikoima on oltava itsellä aina hyllyssä. Joskus vastaan tulee huono valinta ja sen heitän takaisin kiertoon, mutta muuten haluan pitää itselläni kattavan kokoelman, oli kyse sitten vaatteesta tai kirjasta.

Ja tämä Myllykoski vaikuttaa muuten perin suloiselta paikkakunnalta. Paikallinen pyöräilijä sanoi meille eilen, että ’mahtavaa kun täällä järjestetään tällaista, kun yleensä täälä ei koskaan tapahdu mitään!’ Se taitaa päteä kaikkiin Tamperetta pienempiin paikkoihin. Varsinaisesti minun on sitä hiukan vaikea ymmärtää, koska introverttinä kökkisin ihan tyytyväisenä vaikka majakkasaarella kuukaudesta toiseen, mutta jos joku kaipaa tapahtumaa, niin olkoon niin. Ei kai siitä haittaakaan ole. Minä näen täällä kaunista arkkitehtuuria pilvin pimein! Arviolta 1930-50-luvun taloja on paljon ja niistä ainakin liiketilat on autiona. Paitsi kirppiksiä on vähän siellä täällä. Jos haahuilette huudeilla, niin kannattaa todellakin tsekata!