Kouvola - Mylsä - mökki

 

Tänäkin kesänä päätettiin suunnata Mylsään kantreille, eli Kymikantriin Myllykoskelle, vaikka meillä ei olekaan enää käytettävissä omaa suloista pientä asuntoautoamme. Vuokrasimme huoneiston paikallisesta kerrostalosta viikonlopuksi ja ajattelimme, että siinä ratkaisu. Kävelyä tapahtuma-alueelle olisi vain pari korttelia ja varmuudeksi otettiin mulle rollaattori mukaan. Noh, viikko sitten huoneiston vuokraaja ilmoitti, että huoneiston kylppäriin ei tulekaan vettä, että otatteko sen silti? Mietittiin, että okei jos on sanko mukana, jolla saa keittiöstä vettä wc:n vetämistä varten, niin pärjätään kaksi yötä niinkin. Keskiviikkona tuli uusi ilmoitus, että nyt koko huoneisto on ilman vettä. No sehän kuulosti jo niin hankalalta, että peruttiin koko juttu.

Otettiin käyttöön Plan B ja varattiin huone Kouvolan keskustasta pienestä hotellista. Sieltä on vartin ajo Mylsään, eli ihan jees. Siis sittenkin kantria ja kirjoja! Joku ehkä muistaakin, että olen hehkuttanut tätä tapahtumaa edellisvuosina erityisesti kirjojen takia…

Ja koska Kouvolassa oltiin, niin piti tsekata, että mitä muuta nähtävää lähistöllä mahtaa olla. Kaikkien aikojen lempielokuvani (vanhojen Suomifilmien genressä) on Ratavartijan kaunis Inkeri, jonka yksi oleellinen kuvauspaikka on Kuusankoskella, tarkemmin sanoen ratavartijan mökki Kymijoen varrella, osoitteessa Multahovintie 264! Se piti tietysti käydä bongaamassa ja samalla toteamassa, että kyllä ne ennenkin on osanneet kuvata niin taitavasti, että olen aina luullut mökin olevan järven rannassa, rautatiesillan kupeessa, vaan ei. Mutta elämyshän tuo oli nähdä.

Koska koetan välttää ihmismassoja, kökötin pääasiassa siellä, missä väkeä oli vähän, eli ulkona silloin kun hallissa soi kantri ja hallissa silloin kun ulkona tapahtui. Katsokaapa muuten keikkalavan takaseinää; ei taida monessa olla vanhoja ryijyjä akustiikkamattoina.

Ja halutessaan olisi voinut opetella vaikka rivitanssia kantrin tahdissa. Minä kun en tanssi, niin tyydyin seurailemaan nättiä menoa vain sivusta. Jännä muuten, että yksikään mies ei koko viikonlopun aikana näyttänyt liittyvän tanssiporukan jammailuun, ainoastaan rohkeat naiset tanssivat milloin ulkona, milloin hallissa! Hyvä leidit!

Myllykoski on melko kuollut vanha tehdaskaupunki, jossa on kuitenkin aika paljon kaunista arkkitehtuuria. Kylänraitti täynnä 1950-luvun rakennuksia aika lailla tyhjillään. Harmi! Muuttakaa cityläiset maalle ja tehkää jotain näitten kuolevien pikkupaikkojen hyväksi!

Kirjahalli, ah tuo kirjataivas, on aina niin uskomaton paikka! Tosin tänä vuonna en ottanut sieltä ainoatakaan kirjaa mukaani, koska koetan himmailla kirjojenkin hankintaa.

Toinen puoli hallista on pyhitetty tietokirjoille, toinen romaaneille. Voi apua ja kääk. Parempi kuin ei katso kovin tarkasti!

Ja koska pihapiirissä on se ihana kirjakauppa Reuna kustannus, niin sieltähän mun käpälään aina tarttuu kuitenkin jotain! Tällä kertaa ostin kirjat Aseman nainen (siitä viiskymppisestä naisesta, Sarista, joka on asunut Helsingin asemalla jo yli 10 vuotta), Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (romaani naisesta, joka potee eroa ja koettaa selviytyä) ja Kalman karamellit (keskiajan aitojen murhajuttujen ruotimista monesta kulmasta - siis tiedettä ja historiaa yksissä kansissa).

Ja koska hotelli oli varattu vain yhdeksi yöksi, lähdimme lauantaina alkuillasta ajelemaan mökille. Miten ihana onkaan solahtaa tuttuun paikkaan, omien peittojen pehmeyteen ja lukea uusia kirjoja!